Viime viikolla olin jokseenkin hämmentynyt kun katselin Youtubessa videon, joka esitteli YKn hengellistä agendaa. Luulin, että YK, tämä meidän kaikkien tuntema maailmanjärjestö, on yksinomaan poliittinen toimija.
Video esitteli aluksi Robert Mullerin (1923-2010), miehen, joka toimi 40 vuotta YKn varapääsihteerinä. Hänen vakaumuksensa mukaan YKn täytyy perustaa niin pian kuin mahdollista yksi maailman hallitus, yksi maailman uskonto, yhden maailman hallitsijan alaisuudessa.
Hänen mielestään rauhan saavuttaminen on mahdotonta, ellemme luo yhteistä uskontoa, joka poistaa fundamentalismin ja on sitoutunut ainoastaan maailman henkisten arvojen ja maapallon hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistämiseen. Nämä ajatukset johtivat siihen, että YK alkoi yhä enemmän edustamaan maailman hengellisyyttä ja uskontoja, etenkin New Age – liikettä.
Robert Mullerin suuri unelma oli luoda kiinteä yhteys YKn ja maailman uskontojen välille. Unelmansa toteuttamiseksi Robert Muller laati maailmanlaajuisen viitekehyksen NWO-maailmankansalaisten kouluttamiseksi pohjautuen Alice A Baileyn opetuksiin. Hänen kansainvälisissä kouluissaan, joita on tällä hetkellä 40 ympäri maailmaa ja joita perustetaan lisää joka vuosi, noudatetaan YKn tiedon levittämisen opetussuunnitelmaa. Linjaukset pitävät sisällään: julkisen tiedonvälityksen (media) linjaukset, universaalin tietoisuuden linjaukset ja taiteen ja kulttuurin linjaukset. Ihmisten tietoisuuden muokkaamisesta Robert Mullerille myönnettiin 1989 Unescon rauhankasvatuspalkinto (UNESCO Prize for Peace Education).
Tämä kaikki kuulostaa hienolta. Kuka ei haluaisi fundamentalistisista käsityksistä vapaata maailmanrauhaa, jossa ihmiset ovat sitoutuneita vain maailmanlaajuisen hengellisyyden ja planeettamme hyvinvoinnin edistämiseen. Tämä YKn hengellinen doktriini on kuitenkin ristiriidassa sen oman julistuksen kanssa, sillä YK korostaa julistuksissaan jokaisen ihmisen oikeutta valita itse vakaumuksensa ja muodostaa oma identiteettinsä ja muokata sitä, mikä toisaalta tuomitsee kaikenlaisen ulkopuolisen aivopesun ja „identiteettikasvatuksen“.
Robert Mullerin kansainväliset koulut perustuvat Alice Ann Baileyn (1880-1949) opetuksiin. Bailey oli sitä mieltä, että Kristus toimii kaikissa uskonnoissa, eikä kenenkään tarvitse liittyä kristilliseen kirkkoon voidakseen tuntea Kristuksen.
Näkemälläni videolla ajatukset siitä, että kaikki uskonnot olisivat samanarvoisia, tyrmättiin harhaoppina ja osoituksena Alice Baileyn paholaisen (Luciferin) palvonnasta. Itse kirjoitin maaliskuussa 2013 artikkelissani Kapitalismin juuret, että „Kristinusko on ihmisen luonnollinen mielentila, universaali Kristustietoisuus, joka ottaa huomioon itsensä ja kaiken muun kaikkeuden osana.“
Alice Baileyn näkemykseen yhdistyneistä kansakunnista liittyi maailmanlaajuinen „uskon henki“, joka erosi perinteisistä uskonnollisista käsityksistä ja joka piti sisällään myös ajatuksen Vesimiehen ajasta, Uudesta Aikakaudesta. Joidenkin lähteiden mukaan Vesimiehen aika on henkilökohtaisten ja globaalien muutosten ajanjakso, jossa keho, mieli ja henki toimivat kokonaisvaltaisesti tasapainossa keskenään. Korostetaan yksilön vapautta kehittyä haluamallaan tavalla ja etsiä totuutta ennen kaikkea itsestään.
Lucifer – egon hallitsija
Alice Bailey näki Universumin koostuvan seitsemästä säteestä (esim. seitsemän chakraa, prisman läpi heijastuvat sateenkaaren värit), jotka ovat kosmoksessa vaikuttavia luovia energioita ja voimia, jotka muodostavat näkyvän ja näkymättömän maailman.
Alice Baileyn kirjoitukset syntyivät hänen oman kertomuksensa mukaan automaattikirjoituksena, kun hän kirjoitti muistiin itämaisen viisaan („Tibetan“, Djwal Khul) hänen kauttaan kanavoimia viisauksia, mutta myös teosofisen seuran perustajan Helena Blavatskyn ajatuksiin.
Kaksiosaisessa kirjassaan The Secret Doctrine Blavatsky esittää, että „Lucifer edustaa elämää, ajatusta, kehitystä, sivistystä, vapautta ja itsenäisyyttä.“ Hänen mielestään Lucifer, Saatana on planeettamme todellinen ja ainoa jumala.
Jotkut kristityt pitävät tällaisia lausuntoja pöyristyttävänä. Asiaa on kuitenkin turha yrittää kieltää, sillä ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen nähdäkseen, että Lucifer hallitsee maailmaa. Tämän tosiasian toteaminen ääneen ei tee ihmisestä pahojen henkien vallassa olevaa kerettiläistä.
Lucifer-nimen yksi merkitys on lightbearer, aamutähti. Olin pari vuotta sitten jokseenkin järkyttynyt kun tämä asia selvisi minulle.
Olen omistanut tämän sivuston kaikille maailman valonkantajille, mutta en suinkaan ajatellut Luciferia nimeä valitessani. Raamatussa Aamutähti (Kointähti), Lightbearer viittaa Jeesukseen Kristukseen (Toinen Pietarin kirje 1:19, Ilmestyskirja 22:16). Jumalan Henki on kaikkien ihmisten sydämessä. Me olemme kaikki valonkantajia.
Minulla on periaate, että en editoi egotietoisuuden tasolla ajatuksiani, jotka luonnollisesti nousevat mieleeni. Siispä jätin ajatuksen alkuperäiseen muotoon. Ajattelin, että käsitys Luciferista ja valonkantajista on minulle ja varmasti muillekin ihmisille niin epäselvä, että ajatukset täytyy siivilöidä karkealla suodattimella.
Uskon, että Pyhä Henki ei johda minua harhaan, kun kuuntelen vilpittömästi sydäntäni. Raamattu sanoo tähän: „Kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!“ (Matteus 7:9-11)
Toisin kuin Blavatsky, Alice Bailey ei koskaan kirjoituksissaan sanonut suoraan, että hän piti Luciferia jumalana. Hän kirjoitti: „Pyhitän elämäni palvellakseni sitä, mikä on tuleva (the coming one, Christ) ja teen kaikkeni valmistellakseni ihmisten mielet ja sydämet tähän tapahtumaan (toiseen tulemiseen?). Elämälläni ei ole mitään muuta tarkoitusta.“ Hän selvensi asiaa kirjoittamalla: „Tiibetiläinen on pyytänyt minua selventämään, että kun hän puhuu Kristuksesta hän viittaa sanalla viralliseen nimeensä hierarkian ylimmällä tasolla.“
Olen varma, että Alice Bailey oli vilpitön pyhittäessään elämänsä Kristuksen palvelukseen. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin heikkoutensa. Herää kysymys, miksi Alice Bailey haki ulkopuolista auktoriteettia? Miksi hän ajatteli, että hänen sanansa olisivat painavammat (tietyissä piireissä), jos hän esittäisi ne tiibetiläinen viisaan, eikä oman sydämensä Pyhän Hengen innoittamina ajatuksina? Emme voi tietää Baileyn perimmäisiä syitä tälle valinnalle, mutta mielestäni tämä oli hänen egonsa vaikutusta.
Lucifer on tämän maailman hallitsija. Hän on ihmisten ego, animal spirit. Hän on se, johon sisältyy kaikki aistillinen ja sielullinen, jota psykologia (sielutiede) tutkii. Jeesus Kristus antoi meille kaksiteräisen miekan, Totuuden Hengen, joka viiltää halki sielun ja hengen, siis egon (animal spirit) ja Pyhän Hengen eli terveen järjen.
Egon editoima kristillinen teologia
Olen ihmetellyt, miksi kristilliset kirkonmiehet korostavat Raamatun tutkimisen tärkeyttä jumalallisen viisauden lähteenä. Tiedämme hyvin, että nykypäivänä maailmassa ei ole yhtä ainoata ihmistä, joka tietäisi varmasti, mikä Raamatussa on alkuperäistä ja missä kohtaa valtaapitävät ovat editoineet kirjoituksia omaa valtaansa ja agendaansa pönkittääkseen.
Mielestäni jumalallinen viisaus ei ole kirjoitetussa sanassa, jonka näemme, vaan rivien välissä.
Miksi kristinuskon ydinsanoma on se, että ihmiset tarvitsevat Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta syntiensä sovitukseksi, vaikka Jumala Vanhan Testamentin lopussa ilmoittaa, että Hän tekee ihmisten kanssa uuden liiton, eikä enää muista heidän syntejään?
[toggle title=“Jeremia 31:33-34″]Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra:
Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ‘Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.
[/toggle]
Jeremian ilmoituksessa Jumala sanoo kirjoittavansa lakinsa ihmisten sydämiin. Jumala ilmoittaa, että silloin kenenkään ei tarvitse opettaa toista tuntemaan Herra, sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat Hänet. Tämä ilmoitus ei sisällä mitään ehtoja. Jumala ilmoittaa, että kaikki tuntevat hänet.
Mielestäni ihmiset tarvitsevat Kristusta etupäässä sen takia, että Hänessä on totuus. Monet sanovat, että ei ole mitään absoluuttista totuutta, ei ole absoluuttista hyvää, eikä pahaa. Se, mikä on hyvää jossakin yhteiskunnassa, on hyvää heille. Jos he pitävät jotakin pahana, se on heille pahaa. Jossakin toisessa yhteiskunnassa hyvä ja paha määritellään toisin.
On vaikea kuvitella minkäänlaista kestävää yhteistyötä eri kansojen välillä, jos kaikilla olisi tällainen asenne. On olemassa yksi absoluuttinen totuus, jota kukaan ei voi kieltää kieltämättä omaa olemassaoloaan: joka ainoa ihminen on syntynyt tähän maailmaan vapaaksi yksilöksi. Jos joku yrittää vangita tai orjuuttaa meidät, jokaisen terveen itsetunnon omaavan ihmisen luonnollinen reaktio on pyrkiä vapauteen ja saada takaisin oma päätäntävalta.
Tähän totuuteen on johdettavissa kaikki ristiriidat, joita ihminen kohtaa. Jos haluamme itse elää onnellisina ja menestyä, meidän on kohdeltava muita ihmisiä, kuten toivomme heidän kohtelevan itseämme. Ollessamme rehellisiä itsellemme, tämän sanoo terve järki (common sense).
Kristustietoisuus
Muinaisessa Egyptissä ajatukset olivat ihmisen kuudes aisti. Mekin puhumme kuudennesta aistista kun jollakin on esim. telepaattinen kokemus tai intuitiivinen tuntemus jostakin asiasta. Olen miettinyt, mahtaako englannin kielen käsite ‚common sense‘ (terve järki) sisältää jäänteen tästä ajatuksesta.
Nykyisin sen synonyymi on intuitiivisuus, valveutunut mieli, hyvä arvostelukyky jne. Common -sanalla on merkitys yleinen, tavallinen ja tämä merkitys on nykyisin vallitseva sanaliitossa ‚common sense‘. Common -sanalla on kuitenkin myös merkitys yhteinen. Mitä jos common sense-käsitteen etymologia viittaakin ihmisten yhteiseen aistiin, yhteiseen tietoisuuteen?
On loppujen lopuksi yhdentekevää, sanooko Alice Bailey opetustensa olevan itämaisen viisaan, Pyhän Hengen, Luciferin, Shivan, Buddhan vai arkkienkeli Mikaelin innoittamia. Se ei vaikuta hänen sanojensa totuusarvoon mitenkään. Tärkein on hänen opetustensa sisältö.
Alice Baileyn opit pähkinänkuoressa
En ole perehtynyt Alice Baileyn oppeihin syvemmin, mutta Suomen Alice Bailey – yhdistys on laatinut hänen opeistaan helppolukuisen listan:
• Totuuden rakkaus –
olennaista oikeudenmukaiselle, suvaitsevalle
ja progressiiviselle yhteiskunnalle.
• Oikeudenmukaisuus –
kaikkien ihmisten oikeuksien ja tarpeiden tiedostaminen
• Yhteistyön henki –
joka perustuu aktiiviseen hyvään tahtoon ja oikeiden, ihmisten välisten suhteiden periaatteeseen
• Henkilökohtaisen vastuun tunne –
ryhmälle, yhteisölle ja kansallisille asioille
• Yhteisen hyvän palveleminen –
itsekkyyden (egon) uhraamisen kautta. Vain se, mikä on hyvää kaikille, on hyvää yksilölle.
Uskon, että kaikki ihmiset haluavat toisten kohtelevan itseään näiden periaatteiden mukaan. Kysymys on siitä, kohtelemmeko muita samojen periaatteiden mukaan.
Summa summarum
Itse olen sitä mieltä, että maailma ei tarvitse yhtäkään egotietoisuuden tasolla johdettua uskontoa tai opinkappaletta. Pikemminkin olemassa olevien uskontojen pitäisi päästä eroon rituaaleistaan ja uskonnollisesta paatoksestaan ja keskittyä oleelliseen: Kristustietoisuuteen.
Ihmisten täytyy tunnustaa, että Kristustietoisuus on ihmisen luonnollinen henkinen tila, jota vain Jumalan Henki voi ohjata yksilötasolla. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, meidän tarvitsee vain tehdä tietoinen päätös ja avata portit. Meidän on opittava tuntemaan todellinen itsemme voidaksemme toteuttaa ominta itseämme.
Jumalan Henki toimii jokaisessa yksilössä samojen periaatteiden mukaan. Kun ihminen on löytänyt yhteyden todelliseen itseensä, hänen henkensä, terve järki toimii rakentavalla tavalla yhteistyössä muiden kanssa.
Meidän pitäisi kunnioittaa sitä potentiaalia, mikä jokaisessa ihmisessä on. Ei etsiä merkkejä paholaisen vaikutuksesta ja syyttää toisia ihmisiä, sillä usein se tarkoittaa sitä, että syytämme heitä siitä, mitä he eivät tiedä tai ymmärrä. Jeesus sanoi, kun hänet ristiinnaulittiin: „Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.“ (Luukas 23:34)
Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Voimme ilmaista saman asian sanomalla, että ihmiset eivät riitele, vaan asiat. Henkien taiston käy Jumala itse.
Egotietoisuuden tasolla elävän ihmisen on mahdotonta päästä selvyyteen, mikä on „pahuuden henkiolentojen“ mikä taas Jumalan Hengen vaikutusta. Edes Pyhä Henki ei tätä selvennä, joten ihmisten on hyödytöntä väitellä näistä asioista tai ryhtyä halkomaan hiuksia. Se on loputon suo.
Oleellista on vain se, miten kukin toimii käytännössä. Me tunnemme ihmiset heidän hedelmistään. Tekevätkö he yhteistyötä rakentavassa hengessä, vai hajottavatko he sen, mitä yritämme rakentaa?
Pyhä Henki ei kerro meille, mikä on Jumalasta, mikä Saatanasta. Se todistaa meille pelkästään siitä, että olemme Jumalan lapsia. Meidän pitäisi arvostaa itseämme ja toisiamme, ja auttaa toisiamme kehittymään parhaimmaksi versioksi itsestämme. Voimme edetä huolettomasti omassa kilvoittelussamme, sillä voimme uskoa siihen, että Jumalan Henki taistelee pahuuden henkiolentoja vastaan.
Varmaa on, että sielunvihollinen käyttää kaikki keinot harhauttaakseen ihmisiä, vesittääkseen heidän hyvät pyrkimyksensä ja kääntääkseen ihmiset toisiaan vastaan. Lucifer muuttaa enkelit demoneiksi ja demonit enkeleiksi. Mutta varmaa on myös, että lopulta kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa ja Totuuden Henkeä rakastavat.
Ihmisten ja kansakuntien kohtalo riippuu arvoista,
jotka hallitsevat niiden päätöksiä.
[toggle title=“Post Scriptum Kaikille Jumalan lapsille“ titleSize=“20″]Mikko Alatalo esittää lastenlaulun nimeltä Känkkäränkkä, mikä kertoo Luciferin metkuista.
Meidän kaikkien tulisi oppia tunnistamaan, milloin Känkkäränkkä-noita on tulossa kylään, jotta voisimme olla skarppina ja minimoida vahingot.
Känkkäränkkä
Olipa kerran pieni paha noita
Känkkäränkkä nimeltään
se huvittelee syömällä rusinoita
ja iskemällä kepillään
Se on niin pieni että aikuiset ei pysty sitä näkemään
mutta lasten luokse se mielellänsä tulee kyläilemään
Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin
ei lapset pysty nukkumaan
koska Nukku-Matti pelkää Känkkäränkkää
ihan tosissaan
Kun Känkkäränkkä tulee ruokapöytään, se mussuttaa rusinoitaan
ja ruuan se saa lasten suussa pahalta maistumaan
Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
kun on Känkkäränkkä-päivä
onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita
Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä
tule vain kerran viikossa
kun sä pistät kaiken ihan länkkä-lönkkä
niin äiti syyttää ipanoita
Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä
niin lapsia kiukuttaa
koska Känkkäränkkä neuvoo vääriin jalkoihin
kenkiä laittamaan
Ja Känkkäränkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan
ja iloisesti naputtelee kepillään, kun saa lapset tappelemaan
Kyllä kylässä voit käydä..
Ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita.
[icon_font type=“music“ color=“#ef1515″] Mikko Alatalo: Känkkäränkkä
[/toggle]
Lue myös:
Kapitalismin juuret
Kaukonäköinen kehitysura I
Meillä ei ole ihmisoikeuksia
Ihmisten on aika ottaa vastuu teoistaan
Järjen ääni, terve järki = Pyhä Henki
Pyhä Henki = Uusi maailmanjärjestys (NWO)
Uusi alku
Koulutuksesta tunneälyyn
Lain yläpuolella
Uusi poliittinen kulttuuri
Kehittyminen omilla ehdoilla
Vetovoiman lain puoleensa vetämiä mietteitä
Wikipedia: Robert Muller
Wikipedia: Alice Bailey
Alice A Bailey – yhdistys ry
Wikipedia: Helena Blavatsky
Luci’s Trust
Videot:
United Nations – One World Religion (NWO)
Son of Hamas, Mosab Hassan Yousef (Interview by Lucy Aharish)
Who Are God’s Chosen People?
David Duke: Multiculturalism in Europe: Who is Behind It?
David Duke: Kuinka siionistit hajoittavat ja hallitsevat
Power of Meditation – How to Access Superconsciousness
Mikko Alatalo: Känkkäränkkä