Yhden hengen talouden pyörittäminen ikäänkuin huolehtisit suurperheestä asettaa tiettyjä vaatimuksia asuntosuunnitteluun. Esteetön ympäristösuunnittelu tulee kuitenkin vasta asenteiden muokkauksen jälkeen. Itse en edes tiedostanut voivani pyörittää yhden hengen talouttani ikäänkuin minulla olisi suurperhe ennen kuin asiat olivat kypsyneet siihen pisteeseen, että minun oli pakko nähdä tosiasiat kaikessa yksinkertaisuudessaan eli näin asiat uudesta perspektiivistä. Esteettömyyden henkinen puoli on siten tärkeämpi.
Meille käsite ’henkinen esteellisyys’ on tuttu oikeuden käytännöstä kun esimerkiksi virkamies ’jäävätään’ tietystä tehtävästä, koska hänen henkilökohtaiset suhteensa ja tunteensa saattavat vaarantaa puolueettoman toiminnan. Ihmisten asenteet ja tunteet saattavat estää heitä näkemästä reaalimaailmaa sellaisena kuin se on eli että maailma on juuri sellainen millaiseksi sen teemme. Oleellista tässä on se, keskitymmekö ongelmiin vai niiden ratkaisuihin. Meidän ei tarvitse tietää ongelmien syitä syviä voidaksemme ratkaista ongelmat. Kestävien ratkaisujen löytäminen tietysti edellyttää sitä, että tunnemme ongelmien syyt. Meillä on kuitenkin kaikilla terve järki eli intuitio ja usein ratkaisujen löytäminen vaatii vain sen, että pidämme silmät auki ja pääsemme käsiksi sisäiseen tietoomme. Siinä on todellinen vapaus.
Runsas 20 vuotta sitten kirjoitin diplomityöni Euroopan Unionin vammaispolitiikasta. Se oli aikaa, jolloin Neuvostoliitosta 1990-luvun alussa paenneet oligarkit (sionistit) eivät vielä olleet saaneet määräävää valtaa unionin politiikassa. EU järjesti vielä 1990-luvun alussa vammaisten Helios-toimintaohjelman puitteissa useita kilpailuja unionin jäsenmaiden välillä yrittäessään löytää ratkaisuja toimintarajoitteisten ongelmiin. Useita vuosia kestäneen toimintaohjelman pohjalta syntyi opas hyvistä käytännöistä, jossa esiteltiin eri maiden menestyksellisiä vammaispoliittisia projekteja. Kävin henkilökohtaisesti hakemassa Brysselistä materiaalia diplomityötäni varten yksiköstä, joka oli perustettu vammaispoliittisen ohjelman koordinointia varten.
Käytyäni perinpohjaisesti läpi materiaalin sen sanoma oli selkeä: esteetön ympäristösuunnittelu turvaa kaikkien ihmisten toimintamahdollisuudet. Esteettömät ratkaisut eivät palvele vain vammaisia, vaan ne ovat tärkeitä kaikille vauvasta vaariin. Hyvien käytäntöjen oppaassa nimenomaisesti kehotetaan vammaisia, muita toimintarajoitteisia ja (sosiaali)palveluja tarvitsevia tuomaan itse esille näkökulmansa. Poliitikot eivät voi tietää, toimivatko systeemit, jotka on luotu kansalaisten palvelemiseksi, elleivät ihmiset anna palautetta. Viimeisten vuosikymmenten aikana kaikkialla maailmassa vammaisjärjestöjen ja muiden avustusjärjestöjen johto koostuu yhä enemmän henkilöistä, jotka kuuluvat itse ryhmään, jota järjestön on tarkoitus auttaa. Ihmiset eivät enää luota pelkästään asiantuntijoiden, lääkäreiden ja sairaanhoitajien näkemyksiin. Tilalle on tullut vertaistuki ja luottamus omaan intuitioon.
Omien näkökulmien esille tuominen on sitä, mitä ihmiset pitävät arvosteluna ja monilla on jakomielinen suhtautuminen arvosteluun. Historiassa on esimerkkejä siitä, että diktaattorit ovat eliminoineet toisinajattelijat rohkaisemalla arvostelijoita tulemaan esiin. Jotkut ihmiset vaativat anteeksipyyntöä niiltä ihmisiltä, jotka tuovat ’liian’ voimakkaasti esille omia näkökulmiaan. Jopa hengelliset opettajamme muistuttavat meitä usein siitä, että arvostelu on loukkaavaa ja paha asia. Minua itseäni arvostelu on kuitenkin loukannut vain silloin kun arvostelija ei ole sanonut minulle suoraan, mitä ajattelee. Sisäinen navigaattorimme eli korkeampi minämme ei loukkaannu mistään. Se osaa erotella jyvät akanoista ja perustellun arvostelun kiusaamisesta. Sillä mitä muuta kuin kiusaamista on arvostelu, jonka tarkoitus on vain loukata. Itse en edes pitäisi tarkoitushakuista loukkaamista arvosteluna. Se on kiusaamista, egojen kinastelua.
Niin tai näin, pelko oman aseman vaarantamisesta ei kuitenkaan saisi olla este omien näkökulmien esille tuomiselle. Arvostelu on kaiken kehityksen ja yhteistyön perusta 3D-maailmassa, jossa suurin osa ihmisistä elää yhä egon ymmärryksen rajoissa.
Palvelkaa toisianne
James Wolfensohn, joka oli Maailmanpankin pääjohtaja vuosina 1995-2005 puhui aikoinaan maailmanlaajuisesta sosiaalis-taloudellisen painopisteen muutoksesta ja siitä, että länsimaiden tuottava teollisuus, tekninen ylivoima ja suuri osa palvelujen tuotosta on siirtynyt kehitysmaihin. Hän valitti sitä, että länsimaille ei jää mitään elämän ylläpitämiseksi ja pian ’pesemme täällä vain toistemme paitoja’. Yleisesti vallalla tuntuu olevan käsitys, että palvelujen tuotto ei ole varsinaista (oikeaa) liiketoimintaa. Jeesus kuitenkin opetti: ”Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon palvelijanne.” (Matteus 20:26)
Pohjoismaissa vallitsee sosiaalinen markkinatalous eli sosiaalipalvelut muodostavat suuren osan maan kansantuotosta. Esimerkiksi Suomella ei ole maaperässään luonnonvaroja, jotka loisivat vaurautta, vaan maan vahvuus on ihmisten henkinen kapasiteetti ja toimintakyvyn ylläpito. Vaikka ihminen ei itse kykenisi pukemaan vaatteita päällensä, hänellä on paljon muuta annettavaa yhteiskunnalle. Minäkin voisin ansaita tuhansia euroja kääntämällä, jos panostaisin kaiken energiani rahan ansaitsemiseen. Katson kuitenkin, että toimin parhaiten yhteiskunnan hyväksi keskittymällä henkiseen kasvuun ja julkaisemalla ajatuksiani.
Tuhoutuneiden, edistyksellisten sivilisaatioiden, kuten Atlantiksen ja kansallissosialistisen Saksan kompastuskivi oli se, että ’korkeammalla tietoisuuden tasolla’ elävät ihmiset yrittivät pakottaa omat arvonsa ja näkemyksensä niille, joiden arvoja he eivät jakaneet ja tavallaan pitivät heitä alempiarvoisina. Tämä on luonnon vastaista, sillä luonnon perusolemus on vapaus. Ketään ei voi pakottaa noudattamaan ’korkeampia arvoja’ aivan samoin kuin rakkautta ei voi pakottaa. Jokaisen on itse löydettävä rakkaus sisältään. Rakkaus synnyttää vapauden ja rauhan.
Maailmassa vallitsevista vakavista ongelmista huolimatta ihmisillä olisi tällä hetkellä mitä parhain tilaisuus tehdä toistensa palvelemisesta ykkösasia. Vaikka tuottava teollisuus, tekninen ylivoima ja perinteiset rahasammot ovat siirtyneet halvan työvoiman maihin länsimaat eivät ole sen seurauksena menettäneet mitään oleellista, pikemminkin päinvastoin: vaikeina aikoina ihmiset näkevät, mikä on elämän kantava voima kun turhat houkutukset ja häiriötekijät häviävät. Ihmisillä on tarvittava teknologia luoda paratiisi maan päälle. Uusien näkökulmien valossa meillä on mahdollisuus auttaa kaikkia ihmisiä kehittymään omilla ehdoillaan itsensä parhaimmaksi versioksi, mikä nostaisi aineellisen maailman aivan uudelle tasolle.