Kun 11 vuotta sitten (3.7.2012) aloitin kirjoittamaan blogia ajatuksistani en osannut kuvitellakaan, millaisia seurauksia päätöksellä oli. Blogin pitäminen on omalla tavallaan auttanut minua keskittämään energiani. Syy sille, että aloin julkisesti kirjoittamaan ajatuksistani oli alunperin se, kun 40-vuotiaana huomasin, etten uskaltanut ilmaista rehellistä mielipidettäni moneen asiaan. Kun kirjoitin ajatuksistani keskustelupalstoilla ne sensuroitiin.
Loin siis oman kanavan tuoda esille ominta itseäni. Julkinen asioiden käsittely on pakottanut minut olemaan rehellinen itselleni, sillä tiedän, että valheella on lyhyet jäljet ja kaikki teeskennelty paljastuu ennemmin tai myöhemmin. Olen oman elämäni päähenkilö, mikä ei tarkoita sitä, että pitäisin itseäni tärkeämpänä kuin muita. Minulla ei ole mitään tarvetta opettaa muita, vaikka toivon, että mahdollisimman moni hyötyy ajatuksistani.
Kaikilla on oma tie kuljettavanaan ja muiden subjektiivinen kokemusmaailma on yhtä tärkeä kuin minunkin. Kukaan muu ei kuitenkaan voi tuoda esille minun sisäistä maailmaani yhtä aidosti ja rehellisesti kuin minä itse ja ainoastaan minä voin tasapainottaa elämääni vaikuttavat ulkopuoliset energiat. Keskityn siihen, että pääsen mahdollisimman syvälle ytimeeni ja tuon esille todellisuuttani. Minulle on ilo pyöritellä ajatuksiani, eliminoida egon vaikutus, keskittyä sydämeni intuitioon ja saada uusia oivalluksia. Mitä paremmin ajatukseni sisäistän, sitä voimakkaammin ne alkavat toimia elämässäni, sillä ajatukset ovat energiaa.
Julkinen asioiden käsittely on kannustanut minua tarttumaan ajatuksiini. Kirjoitin tammikuussa 2020 tekstissäni Abrahamin opetukset, että minusta tuntuu kuin olisin jatkuvasti kalassa elämän lähteellä, joka on intuitiivinen sydämemme. Toisinaan siima on niin ohut ja hauras, että ajatukset (visio) häviäisi heti, ellen saa siitä jonkinlaista otetta ja kirjoitettua ajatusta paperille.
Luotan intuitiooni, joka ei ole rajoittunut egon ymmärrykseen tai aikakäsitteeseen. Lukiessani tekstejäni en voi toisinaan ymmärtää, miksi olen kirjoittanut miten olen kirjoittanut. Pidän tätä merkkinä energiani värähtelytaajuuden laskemisesta. Kun sisäistän tekstin uudelleen mielialani nousee, mikä nostaa energiani. Kirjoitin joskus aikaisemmin, että olen itse itselleni vaikuttavin inspiraation lähde.
Meille on opetettu, että meidän pitäisi tarkastella asioita objektiivisesti -tiedemiehen mentaliteetilla- asioita tarkkaillen. Kuitenkin subjektiiviset kokemuksemme ovat ensi käden tietoa ja ainoita asioita, joista voimme olla täysin varmoja. Energian keskittämisen kannalta on tärkeä tiedostaa tämä tosiasia, sillä siitä riippuu, mihin suuntaamme huomiomme.
Kaikki ajatukset eivät ole egon aivoituksia. Mikäli ajatukset vain ilmestyvät jostakin ilman järkeilyä ja harkintaa, ne ovat mitä todennäköisemmin sydämen intuitiivisen mielen välittämiä. Merkittävin saavutuksemme on pystyä erottamaan egomieli ja intuitio toisistaan, mikä on vähän samaa kuin kykymme kuunnella kehoamme ja erottaa se, milloin lihakset ovat rentoutuneessa tilassa, milloin jännittyneet.
Kovia kokenut matkailija, josta kirjoitin edellisen artikkelin alussa halusi tulla tarinallaan julkisuuteen, jotta ihmiset osaisivat varautua vastaavanlaisiin yllätyksiin. Huomattavaa tässä on se, että vaikka henkilö itse toimi tappiollisesti hänen kokemuksensa auttaa muita keskittämään energiansa rakentavammin. Kun ihmiset keskittävät energiansa rakentavaan toimintaan ja yhteistyöhön voimme odottaa seuraavan kymmenen vuoden aikana suuremman yhteiskunnallisen muutoksen mitä on tapahtunut viimeisen 50 vuoden aikana.
Energioiden tasapainottaminen
Kirjoitin edellisessä tekstissäni, että tehtävämme aineellisessa maailmassa ei ole niinkään yrittää ymmärtää toisiamme, vaan elää todeksi subjektiivinen, sisäinen maailmamme ja jakaa se muiden kanssa. Yhteisymmärrys on hyvä asia ja siihen pitäisi aina pyrkiä, sillä se tasapainottaa energioita. Se ei ole kuitenkaan itseisarvo, eikä ymmärrystä pidä pakottaa. Kukaan ei voi pakottaa toista rakastamaan itseään. Voimme kuitenkin rakastaa, vaikka emme ymmärtäisikään toisiamme.
Yhteisymmärryksen esteenä on useimmiten se, etteivät henkilöt kykene hyppäämään varjonsa eli egonsa yli. Ego-mieli sulkee meidät viiden aistielimen kuplaan, jos annamme niin tapahtua. Ratkaisevaa asiassa on, että voimme itse määrittää aistiemme rajat. Voimme laajentaa egomielen luomaa kuplaa niin, että se yhtyy intuitiiviseen mieleemme.
Yksinkertainen esimerkki egomielen rajoista on mm se, että henkilö, joka ei ole koskaan nähnyt mustia (tai valkoisia) ihmisiä, pitää heitä kaikkia samannäköisinä. Silloin ihonväri on niin voimakas vaikutin, että henkilö ei yksinkertaisesti kykene näkemään muita piirteitä. Ihmiselle, jolla ei ole silmää analysoida kiinan kielen merkkejä ne näyttävät kaikki samanlaisilta. Tämä on samaa kuin se, että pankkitoimihenkilöille kehittyy kyky käsitellä pitkiä numerosarjoja. Aivan samoin meidän aistimme herkistyvät missä tahansa tehtävässä ja tarkkaavaisuutemme terävöityy, mikä laajentaa tietoisuuttamme, ellemme itse ole kehityksemme tiellä.
Aistien herkistyminen ja tarkkaavaisuuden terävöityminen ei kuitenkaan aina tapahdu yksityiskohtiin keskittymällä. Kääntäessäni tekstejäni eri kielille en enää tuhlaa aikaani ’oikeiden’ kielellisten ilmaisujen ja kielioppisääntöjen miettimiseen. Oleellista on, että kääntämäni teksti välittää saman energian kuin alkuperäisteksti. Tässä suhteessa tekoäly palvelee minua hyvin.
Konkreettisimmin muutos aisteissa näkyy minulle siinä, että 20 vuotta sitten erilaiset herkut stimuloivat makuaistiani ja ruokahaluani aivan eri tavoin kuin nyt. Herkut, joita en ennen voinut vastustaa eivät enää herätä ruokahaluani enempää kuin lautasellinen kaurapuuroa. Syön nykyisin kymmenen kertaa vähemmän kuin ennen, pääasiassa kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
En usko, että kysymys on siitä, että ruokahaluni ja makuaistini ovat tylsistyneet. Useita vuosia sitten hankin itselleni vesipullon, joka oli väriltään violetin sävyinen pinkki. Vähän ajan kuluttua hankin toisen samanlaisen, joka oli turkoosin sininen. Juodessani vettä sinisestä pullosta vesi maistui suussani ummehtuneelta kuin hanavesi parikymmentä vuotta sitten. Tämä siitä huolimatta, että olin kaatanut vettä molempiin pulloihin samasta astiasta. Annoin pullon henkilölle, jolle sinisen pullon vesi maistui hyvältä, sillä minun kokemukseni ei tietenkään tarkoita, että pullossa oli vikaa tai sininen olisi jotenkin huono väri. Värit ovat eri taajuuksilla värähtelevää energiaa ja jostakin syystä minun suussani pinkissä pullossa oleva vesi maistui paremmalta.
Nämä asiat voi sisäistää vain mutu-tuntumalta. Ei ole minkäänlaista patenttisääntöä joka toimisi kaikille. Patenttisääntönä voi tietenkin pitää sitä, että jokaisen on luotava intuitiivinen yhteys sydämeensä, mutta sitten kaikki on subjektiivista. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle.
Ajattelutavan muutos
Miron violettilasi
Oma uteliaisuuteni maailmassa vallitsevia energioita kohtaan heräsi opintojeni päätyttyä palattuani Saksasta Suomeen. Se lähti hyvin arkipäiväisestä tarpeesta: olin ostanut itselleni maustetelineen, jossa oli 16 pientä läpinäkyvää purkkia yrteille ja mausteille. Kun mausteteline oli kuukausia seissyt keittiön pöydällä, yrtit ja mausteet menettivät luonnollisen värinsä ja makunsa. Jopa punainen paprikajauhe muuttui hiekan väriseksi.
Hävikkiä välttääkseni minun oli löydettävä säilytysratkaisu, joka pidensi elintarvikkeiden elinkaarta. Selattuani aikani nettiä löysin Miron violettilasipurkit (kuva yläpuolella). Kuvan vasemmassa yläkulmassa olevassa pikkukuvassa oleva violetinvärinen pyörylä on otettu heijastamalla violettilasipurkin pohjaa suoraan auringonvaloon. Purkit näyttävät ulospäin mustilta, mutta lasi suodattaa auringonsäteet niin, että vain energisoivat ja puhdistavat säteet pääsevät purkin sisälle. Violetin pyörylän alapuolella oleva kuva näyttää, miten ruohosipuli muuttuu kolmen kuukauden aikana kun se säilötään kirkkaassa, ruskeassa tai violettisäteitä tuottavassa lasipurkissa.
Violettilasi (säde) on ikivanha säilytys- ja puhdistuskeino, jonka ihmiset ovat vasta löytämässä uudelleen. Vuosia sitten minulla oli tehokas ilmanpuhdistin, jonka sisällä oli suodattimien lisäksi ultraviolettilamppu. Esimerkiksi Helsingin kaupungin vedenpuhdistuslaitos käyttää ultraviolettivaloa veden puhdistuksessa.
Useita vuosia sitten ostin eräästä yrityksestä kymmeniä litroja ionisoitua vettä. Kun mittasin kyseisen veden ORP ja pH-arvon huomasin, että keittiön hanaveden ORP ja pH-arvo oli parempi, sen jälkeen kun se oli kulkenut Vitev-suodattimen läpi. Kun energisoin veden violettilasipullossa se maistui yhtä hyvältä kuin kaivovesi, jota join lapsena. Vaikka vesi oli lämminnyt auringossa se tuntui virkistävältä. Mitä kirkkaampi aurinko sen parempi, sillä se sai veden maistumaan auringonsäteiltä.
Kirjoitin toukokuussa 2022 tekstissäni Puhdistautuminen Yhdysvaltojen Tennesseen laaksossa sattuneesta tapauksesta, kun salama oli energisoinut ikivanhan persikkapuun niin, että se tuotti viimeisillä päivillään jättimäisen hedelmän. Eräs henkilö luennoi kerran kyvystään nähdä ihmisten aura. Kykynsä hän oli saanut salamaniskun seurauksena.
Uuden maailman luominen
Hengelliset opettajamme (St Germain) sanovat, että violetti liekki (Violet Flame) on henkisen energian korkein taajuus. Tämän energian keskittäminen vaikuttaa olemukseemme kokonaisvaltaisesti lähtien kunkin yksilön henkisestä kehityksestä käytettävissä olevien resurssien, kuten ajan, huomion, tunne-energian, taloudellisten resurssien ym. jakamiseen. Kun yksittäiset ihmiset keskittävät harkiten energiansa sillä on kokonaisvaltainen vaikutus yhteiskuntaan ja siihen, miten kaikki toimii.
Aikaisemmin kun ihmiset ovat puhuneet uuden, aidon ja saasteettoman maailman luomisesta sen on ajateltu vaativan paluuta luontoon ja alkukantaisiin elämisen malleihin. Nyky-yhteiskunta ja kaupunkielämä ei kuitenkaan itsessään ole luonnonvastainen, jos ihmiset elävät luontoa kunnioittaen ja luonnonlakeja noudattaen. Merkittävät tekniset innovaatiot ovat syntyneet siten, että tiedemiehet ovat osanneet käyttää teknisessä sovelluksessaan luonnonlakeja.
Tässä kappaleessa maalaan kuvaa siitä, millaiselta uusi maailma näyttää minun näkökulmastani tai miten toivon -nykyisen tietämykseni valossa- asioiden kehittyvän. Kuvaan asioita yleisellä tasolla, enkä mene vielä yksityiskohtiin. Muutokset yhteiskunnassa tulevat olemaan valtavia ja kokoan tulevina kuukausina ajatukseni eri artikkeleihin koskien elämän eri osa-alueita, kuten asuminen ja rakentaminen, tuotesuunnittelu, säilytys, terveydenhuolto ja kuntoutus, liikkuminen ja kuljetus, internet ja webbisuunnittelu, tietoliikenne, koulutus jätelajittelu, kierrätys, puhtaanapito ja energian ja ruoantuotanto.
(Tämä ei ole lupaus, vaan vain tunne, joka minulla on tällä hetkellä. Kirjoitan joka tapauksessa sen, mitä sydämestäni kumpuaa tiettynä hetkenä.)
Suurin muutos ihmisten asenteissa on se, että mitään ei tehdä enää pintapuolisen egon imagon rakentamisen vuoksi. Ihmiset virittävät antenninsa näkemään se, mitä silmät eivät näe, eivätkä korvat kuule. He keskittävät energiansa toiminnallisuuteen ja siihen, miten eri energiat ja elementit toimivat yhdessä. Asioiden keskinäiset yhteydet korostuvat. Kaikki on yhteydessä toisiinsa. Toiminnallisuuden korostaminen vaikuttaa kaikkeen tuotesuunnitteluun ja myös palveluiden suunnitteluun. Intuitiivinen lähestymistapa ja yhteistyö lisääntyy. Intuitiivisuuden lisääntyessä myös telepaattiset yhteydet ihmisten välillä voimistuvat.
Luksustuotteet eivät enää ole statussymboleita, vaan niiden arvo on toiminnallisuus ja se, että ne toimivat parhaiten kulloinkin käsillä olevassa tilanteessa. Hyvä esimerkki tästä on matkapuhelin. Kun itse hankin ensimmäisen matkapuhelimen 1990-luvun puolessa välissä opiskelin silloin vielä Saksassa. Matkapuhelin oli Suomessa jokaisen apuväline. Yksi tekstiviesti maksoi pennin (0,01 FIM), eli käyttö oli käytännössä ilmaista. Asenne oli toinen Saksassa, missä suomalainen liittymäni toimi paremmin kuin saksalainen. Hintaeron lisäksi.
Paluu alkulähteelle
Kun ihmiset oppivat tulkitsemaan energioita ja käyttämään luonnon omia ja puhdistus- ja parannuskeinoja, kemikaalien tarve vähenee ja lakkaa kokonaan. Tämä vaikuttaa terveydenhuollon lisäksi myös puhtaanapitoon ja siivoustyöhön. Nähdään, että pelkkä vesi, paine, kuumuus tai kylmäkäsittely riittää eliminoimaan loiset ja bakteerit, samoin kuin pinttyneet saostumat.
Toivon, että violetin säteen hyödyntäminen elintarviketuotannossa vaikuttaa niin, ettei teollisesti tuotettuihin ruokiin, juomiin ja naposteltaviin tarvitse laittaa keinotekoisia lisäaineita. Toivon myös, että siten pystytään vähentämään pakkausjätteen määrää ja voimme tulevaisuudessa hankkia ruoat ja juomat kierrätettävissä violettilasipulloissa ja -astioissa.
Terveydenhoito-, hyvinvointi- ja kuntoutuspalvelujen kehitystarve, sekä muutokset työelämässä pakottavat ihmiset ottamaan ihmisten todelliset tarpeet osaksi asumispalveluja, millä on huomattava vaikutus asuntojen ja asuintalojen suunnitteluun. Tulevaisuudessa asuntobisnes ei enää ole sijoittajien pelikenttä, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoja omistajilleen, vaan asuntoja suunnitellaan ihmisten ehdoilla erilaisiin tarpeisiin.
Monet pitävät nykyajan arkkitehtuuria rumana kun sitä vertaa menneen maailman satumaisiin linnoihin ja niiden uhkeaan koristeluun. Moderni arkkitehtuuri minimalistisuudessaan palvelee kuitenkin ihmisiä verrattomasti paremmin ja elämme nykyisin paremmin kuin menneen maailman kuninkaat ja kuningattaret.
Ihmisten halulla kasvattaa/viljellä ruokansa itse on merkittävä vaikutus asumis- ja kaupunkisuunnitteluun. Lähiruoan tuottaminen vaikuttaa niin, että tulevaisuudessa myös kaupungissa asuva voi olla maanviljelijä. Galaktisen perheemme viestit kertovat, että ilmasto maapallolla tulee muuttumaan niin, että kaikkialla maailmassa vallitsee lempeä ilmasto, missä on hyvä asua ja maaperä on hedelmällistä ja pystyy tuottamaan kaiken, mitä ihmiset tarvitsevat.
Energian (sähkön) tuotanto yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka muuttaa ihmisten maailmankatsomusta. Miksi ihmiset jakavat suunniteltua niukkuutta, vaikka sähköä voi tuottaa äärettömästä, puhtaasta energian lähteestä eli alkuenergiasta? Alkuenergiaa on esim. kuutio ilmaa, josta voi tuottaa sähköä koko ihmiskunnan tarpeisiin miljooniksi vuosiksi.
Ilmastonmuutos ja tarve päästöjen ja kustannusten vähentämiseen pakottaa ihmiskuntaa tarkastelemaan asioita kokonaisuutena. Päättäjämme ymmärtävät, että päästöjä eivät tuota vain autojen pakoputket, tehtaiden savupiiput ja lehmien pierut, vaan myös provosoivat negatiiviset agendat, jotka on laadittu menneisyydessä toisella aikalinjalla vastaamaan kyseisen ajan tavoitteisiin. Mutta emme löydä ratkaisuja ongelmiin jäämällä samoihin energioihin, joissa ongelmat ovat syntyneet.
Tästä on osoituksena 50 vuotta sitten lanseerattu elokuva Maailma vuonna 2022 (Soylent Green, 1973). Elokuva perustuu 1960-luvulla science-fiction-kirjailija Harry Harryson’in romaaniin ’Make Room, Make Room’. Aiheen kirjaansa Harryson oli saanut 1940-luvun lopussa tavatessaan intialaisen miehen, jonka mielestä ihmiskunnan suurin haaste oli väestöräjähdys. Tästä asiasta voi tietysti olla montaa mieltä, mutta yksi on varmaa: Maailma ei ole kehittynyt ollenkaan siihen suuntaan kuin mitä elokuva ’ennustaa’.
Moni oikeasti pitää näitä uhkakuvia maalaavia elokuvia enteellisinä. Ne eivät kuitenkaan ole yhtään sen ’oikeampia’ kuin mitä itse ajattelen ja kuvittelen mielessäni. Pikemminkin se, mitä intuitioni sanoo on paljon todellisempaa. Menneen maailman pahaenteiset elokuvat auttavat meitä näkemään, mikä on vaalimisen arvoista ja arvokasta. Minulle Soylent Green -elokuva korosti maailman ja luonnon kauneutta.
Pallo on sinulla
Hallitusneuvottelut Suomessa ovat ohi. Yksi hallituksen tavoitteista on lisätä kansalaisten liikuntaharrastusta ja -mahdollisuuksia, jonka vuoksi lanseerattiin Suomi liikkeelle-ohjelma. Osana Suomi-liikkeelle-ohjelmaa päättäjät lisäsivät äitiyspakkaukseen pallon. Jokainen syntyvä lapsi Suomessa saa siis valtion kustantaman pallon. Liikuntaan kannustamisen lisäksi tällä on myös symbolinen merkitys. Pallo on nyt sinulla: omista valinnoistasi riippuu, millaisen elämän luot.