Pari viikkoa sitten näin Rhonda Byrnen elokuvan Secret – Salaisuus (Vetovoiman laki), jonka mukaan me vedämme ajatuksillamme puoleemme kaiken, minkä kanssa joudumme tekemisiin.
Elokuvassa ei sinänsä ollut mitään uutta, mutta se herätti minussa uudenlaisen tietoisuuden. Ymmärsin, että olen elänyt vetovoiman lain alaisuudessa koko elämäni. En ole kuitenkaan tiedostanut sitä ja tämä tietoisuuden puute on saanut minut epäilemään itseäni ja hajoittanut huomioni asioihin, joita en halua. Elokuva näytti minulle, mihin minun kannattaa keskittyä luodakseni tulevaisuuden, joka vastaa odotuksiani. Uusi tietoisuus on auttanut minua vapautumaan vanhasta karmasta ja turhasta kritiikistä sekä rajojen asettamisesta, joka ei johda mihinkään.
Elokuva herätti minussa myös muiston lapsuuden ajoilta kun satuja lukiessani sydämeni huokaisi kun onnettomat kohtalot muuttuivat taianomaisesti riemulliseksi voitoksi. Ymmärsin, että tarinat olivat ihmisen mielikuvituksen tuotetta, mutta juuri sen vuoksi niillä täytyi mielestäni olla pohjansa tämän maailman todellisuudessa. Kyselin itseltäni voiko ihminen ajatellakaan mitään, mikä ei voisi olla totta.
Vetovoiman lain mukaan ajatuksemme muuttuvat todellisuudeksi.