Tekstissäni Tietoisuus ja Vetovoiman laki kirjoitin, että tietoisuus vetovoiman laista palautti mieleeni muiston lapsuuden ajoilta, kun satuja lukiessani sydämeni huokaisi aina kun onneton kohtalo muuttui taianomaisesti riemulliseksi voitoksi.
Tämä tapahtui äitini kuoleman jälkeen kun minulla oli jo jonkinlainen näkemys elämään. Ajattelin silloin, että koska tarinat olivat ihmisen mielikuvituksen tuotetta niillä täytyi olla perustansa tässä maailmassa.
Herää kysymys, mikä on oikeastaan satua kun vetovoiman lain mukaan ajatuksemme muuttuvat todellisuudeksi.
Näissä ensimmäisissä satumietelmissäni on yksi asia, joka kiinnittää nyt huomioni:
en lukiessani takertunut yksityiskohtiin. Tarinoiden raamit, materiaaliset olosuhteet ja ympäristö eivät olleet tärkeitä. Tärkeää oli vain sanoma.
Kun olen nyt itse kirjoittanut näitä tekstejäni yli neljän kuukauden ajan olen välillä ihmetellyt, miksi teen sen niin vaikeaksi itselleni. Olisi helppo antaa ajatuksen virrata, selitellä ja väritellä ja antaa lukijan tulkita teksti, miten haluaa. Mutta sen sijaan parin tunnin mietiskelyn tuloksena saan usein aikaan vain pari riviä. Mitä suurempi tunnelataus asian ympärillä on sitä vaikeampi sitä on eritellä.
Kirjoittaessani tekstin Vallanhimosta rakkauden voimaan viimeisiä rivejä, jossa esitän ajatuksen, että meidän on vaiennettava egon ääni voidaksemme kuulla sisäisen äänemme aloin ymmärtää, mitä tässä oikeastaan teen: yritän erottaa teksteistäni egon äänen.
Egoni haluaisi selitellä ja värittää juttua kauniilla sanoilla ja sanakäänteillä, eikä ainakaan kirjoittaisi mitään, mikä näyttää itseni huonossa valossa. Mutta haluan karsia kaikki egon viritykset teksteistäni. Jäljelle jää sisäisen äänen sanelema ydinasia, joka nostaa ajatuksen tapahtumien yläpuolelle.
Ajatellessani asiaa lähemmin ymmärrän, että olen käyttänyt tällaista kirjoitustyyliä aina kun olen kirjoittanut byrokraateille, kirjoittaessani raportteja kuntoutuksestani, erinäisiä hakemuksia laatiessani jne. Aina kun on ollut tärkeää, että lukija ymmärtää viestini juuri niin kuin sen esitän.
Olen eliminoinut teksteistä kaikki erilaiset tulkintamahdollisuudet, sillä viestieni tarkoituksena on, että ne välittävät tiedon käytännön realiteeteista juuri sellaisena kuin ne ovat. Silloin ajatus hyppää selkeänä tekstin – ajan ja paikan – yläpuolelle.
Miten erotan sisäisen äänen egon äänestä?
Tekstini Herääminen oli alunperin kaksi kertaa niin pitkä kuin teksti, jonka lopulta julkaisin. Sen sisältöön liittyy voimakkain tunnelataus, mitä olen joutunut tähän mennessä erittelemään. Egoni yritti joka välissä ujuttaa kommenttejaan ja värityksiään väliin.
Kun teksti oli koossa ja aloin kääntää sitä englanniksi huomasin, että juutuin jatkuvasti monenkirjaviin laatusanoihin. Kun homma junnasi paikallaan tulin ajatelleeksi, onko nämä väritykset tarpeellisia sanomani kannalta.
Luettuani kaiken huolellisesti läpi huomasin, että tekstissä oli kappaleita, jotka eivät itse asiassa sanoneet mitään, hajoittivat vain ajatusta. Kun poistin nämä väritykset kääntäminen oli helppoa. Tulevaisuudessa tiedän, että jos en pysty ilmaisemaan asiaani yksinkertaisin sanoin, siinä on egoni äänessä.
Ylläesittämäni ajatukset pätevät teksteihin, jotka olen kirjoittanut omista kokemuksistani. Blogin alussa kirjoittamani tekstit – joita pidän nyt jonkinlaisena virittäytymisenä kuuntelemaan sisäistä ääntäni – syntyivät aivan toisella tavalla: ajatukset vain tulivat jostakin. Usein teksti oli kokonaisuudessaan päässäni ennen kuin aloin sitä kirjoittaa.
Erityisesti tekstiä Mitä on tietoisuus? kirjoittaessani minulla oli aika hassu tunne. Sinä päivänä kun sen kirjoitin sanoin aamulla fysioterapeutilleni: ”Ihmiset kuvittelevat olevansa tietoisia kun he tietävät jotakin.”’
En ole koskaan ajatellut asiaa lähemmin ja vasta sanat sanottuani kiinnitin asiaan huomiota. Ajattelin, että se on ehkä ihmisten suurin harhakuvitelma. Kuvittelemme, että ihmiset – siis yksittäiset egot, jotka tulkitsevat tietoa täysin toisistaan riippumatta – voisivat hallita tietoa. Kuitenkin se, että ihmiset voivat toimia tiedostamattaan alitajuisen tietonsa mukaan herättää ajatuksen, ettei tieto ja tietoisuus ole ihmisten hallinnassa.’
Herää ajatus, että tämä alitajuinen tietoisuus on tieto itse. Sillä ei pelkästään ole hallussaan kaikki tieto, jonka voimme ikinä toivoa hallitsevamme, vaan se myös näyttää, miten tietoa parhaiten sovellamme. Kun kaikki yhdistymme tähän tiedon lähteeseen yksittäisten egojen tulkinnat eivät vesitä hyviä pyrkimyksiämme.
Olen seurannut intuitiotani koko elämäni ajan, mutta olen tehnyt sen tiedostamattani. Tämä on ensimmäinen kerta kun kiinnitän sisäiseen ääneeni koko huomioni. Uskon, että ajan kanssa myös kokemuksieni erittely käy minulle helpommaksi kun keskitän huomioni kokonaisuuksiin, enkä egon erinäisiin tulkintoihin.
Lue myös:
Tietoisuus ja vetovoiman laki
Vallanhimosta rakkauden voimaan
Herääminen
Mitä on tietoisuus?