Olin lokakuun puolivälissä monen muun kanssa hyvin yllättynyt lukiessani uutista suomalaisen videopelien kehittämiseen erikoistuneen yrityksen (Supercell) fuusiosta japanilaisen teleoperaattorin (SoftBank) ja peliyhtiön (GungHo) kanssa. Yrityskauppa tuotti suomalaisille osapuolille 1,1 miljardia (11*100 miljoonaa) euroa.
Uutinen yllätti, sillä en ollut aikaisemmin kuullut mitään yrityksestä nimeltä Supercell. Tiedän, että videopelit ovat iso bisnes, mutta tässä yhteydessä olen enimmäkseen kuullut Angry Birds -hypetystä.
Luettuani uutista yrityskaupasta minulle selviää, miksi en ollut Supercell-yrityksestä mitään kuullut: yritys on perustettu vasta vuonna 2010.
Siis yritys on vajaa kolme vuotta vanha ja tuotti omistajilleen 1,1 miljardia euroa. Eräs artikkeli ilmaisi asian lyhyesti ja ytimekkäästi: Nokia, jolla on 100 000 työntekijää tuotti omistajilleen 5,5 miljardia dollaria myydessään matkapuhelinbisneksensä. Supercell, jolla on 130 työntekijää tuotti 1,5 miljardia dollaria.
Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen tuo esille yrityksestä asioita, joka saa ajattelemaan, että nuoret yrittäjät ovat tuomassa yrittämiseen uudenlaisen toimintakulttuurin.
Siinä missä isot yritykset pimittävät tuloksestaan sen minkä voivat siirtäen varansa veroparatiiseihin verottajan ulottumattomiin Ilkka Paananen sanoo, että he ovat saaneet yhteiskunnalta niin paljon, että nyt on aika maksaa takaisin.
Hän sanoo, että yrityksen menestys perustuu siihen, että sillä on parhaat työntekijät. Työntekijät ovat omistajia. He ovat luonnollisesti sitoutuneita yritykseen. Varsinaisia johtajia ei tarvita. Kaikki tiimit tekevät mitä itse haluavat ja työntekijät tukevat toisiaan: auttavat toisiaan saavuttamaan sen, minkä he parhaiten osaavat.
Työntekijät olivat avainasemassa myös Nokian menestyksen alkuaikoina. Nokian työntekijät, jotka olivat töissä firmassa 1990-luvun alussa puhuvat Dream Team – ajasta.
Tekstissäni Kehomme tietoisuuden tasot kirjoitan, että voidaksemme suoriutua menestyksellisesti tehtävistämme meidän on vähintään tunnettava työkalumme – kehomme tasoineen – joiden kanssa operoimme.
Yrityksellä voidaan katsoa olevan myös keho: omat sisäiset elimensä, eetterikeho ja astraalikeho. Yritys on lakitermein juridinen henkilö, ihminen vastaavasti luonnollinen, fyysinen henkilö.
Jotkut ihmiset, kuten yrityksetkin pystyvät luonnostaan tasapainottamaan toimintonsa niin, että ne menestyvät. Niiden ei tarvitse olla edes tietoisia kehon toimintoihin liittyvästä teoriasta.
Dream Teamit lataavat kosmista energiaa yritykseen. Parhaimmillaan yritys pääsee flow-tilaan, jossa jokainen työntekijä näkee luonnostaan osansa yrityksen kokonaisuudessa. Heitä ei tarvitse perinteisessä mielessä johtaa.
Siksi on hyvin tärkeää, että yritykset harkitsevat tarkkaan ennen kuin ne korvaavat työntekijöitään roboteilla. Robotit voivat lyhyellä tähtäimellä tuoda yritykselle huomattavia säästöjä, mutta robotit eivät pysty muodostamaan dream teameja, meditoimaan, eivätkä aktivoimaan vetovoiman lakia.
Myös työntekijät, jotka huolehtivat yrityksen rutiinitöistä vaikuttavat sen menestykseen omilla ajatuksillaan ja uskomuksillaan.
Olen usein huvittuneena todennut, että jäseneni elävät omaa elämäänsä kun esim. jalkani väpättää tahdottomasti omassa rytmissään. Jäseneni elävät omaa elämäänsä, koska ne ovat menettäneet luonnollisen yhteyden muihin elimiin.
Aloin miettimään tätä syvemmin kun näin videon Power of Meditation, jossa annetaan ymmärtää, että fyysinen keho (energiakeho), eetterikeho ja astraalikeho ovat toisistaan irrallisia (videon kohta 38:20). Jos näin on ne saattavat menettää luonnollisen yhteyden toisiinsa, kuten jäseneni olivat menettäneet luonnollisen yhteyden muihin elimiin.
Fyysinen keho ja eetterikeho voivat siis toimia epävireessä keskenään. Aloin tarkkailla omaa toimintaani ja huomasin, että minä en itse asiassa todella elä fyysisessä kehossani. Mennessäni iltaisin nukkumaan ja sulkiessani silmäni mieleni oli kehon ulkopuolella. Vasta tietoinen keskittyminen palautti mieleni itseni sisälle, mikä sai minut rentoutumaan.
Kun aamulla istuin sängylläni tarkoituksenani nousta ylös pyörätuolini oli sänkyni vieressä edessäni. Päästäkseni pyörätuoliin minun oli noustava jaloilleni seisomaan, kierrettävä ympäri ja istuttava alas. Asetin käteni pyörätuolin laidalle ottaakseni siitä tukea, nousin jaloilleni ja kiepautin itseni ympäri. Helppoa.
Mutta mitä minä tein? Minun ajatukseni olivat kädessäni ja siellä, mistä odotin saavani tukea kun niiden olisi pitänyt olla jaloissani ja lihaksissa, jotka auttoivat ylösnousussa. Kiinnitin tähän huomiota useassa yhteydessä. Joskus jalkani eivät yksinkertaisesti ottaneet painoa, vaikka sain kädellä vankan tuen. Meditoituani hetken ja keskittäessäni ajatukseni jalkoihini nousu oli helppoa.
Tämä ei ole ainoastaan minun ongelmani, sillä monessa yhteydessä huomaa, että ihmiset katsovat enemmän ulkomaailmaan ja laskevat toimissaan liiaksi tukiverkkojensa varaan sen sijaan, että aktivoisivat omat voimavaransa.
He ulkoistavat jopa ajatuksensa ja syyttävät sitten toisia kun kaikki ei sujukaan tavalla, jolla kuvittelivat asioiden etenevän. Jotkut yritykset jopa yrittävät epämääräisin keinoin eliminoida kilpailijansa markkinoilta kun omat muskelit eivät riitä reiluun peliin. Kuitenkin kaikki odottavat, että muut toimivat reilusti.
Kuvitellaan, että taloudellisen menestyksen avaintekijä on raha ja että vain iso raha saa rahan poikimaan. On kuitenkin selvästi nähtävissä, että menestyneimmät suuryritykset, kuten Ikea, Microsoft tai Supercell ovat aloittaneet toimintansa tyhjästä.
Yrityksen menestykseen on etupäässä vaikuttanut niiden perustajien intohimo tehdä hyvin se, mitä he osaavat parhaiten. Tähän meidän kaikkien tulisi pyrkiä sekä yksityisessä että yrityselämässä.
Lue myös:
Kaukonäköinen kehitysura II
Kehomme tietoisuuden tasot
Video:
Spiritual Reality – Power of Meditation
(How to Access Superconsciousness)