Televisiossa on pyörinyt TV draamasarjan Revolution traileri, joka kuvaa kuinka luonto ottaa ylivallan järjestäytyneessä, sivilisoituneessa yhteiskunnassamme kun maailmassa ei ole sähköä. Draaman luonteeseen kuuluu tehdä asioista dramaattisia, mutta kaikesta dramaattisuudesta huolimatta kaupungit, jotka ovat yltä päältä kasvillisuuden peitossa, viehättävät minua.
80-luvulla jopa kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset sanoivat minulle, että luonto pyrkii aina kaaokseen. Näin todisteltiin joskus Jumalan, älyllisen hengen olemassaoloa. Vain Jumalan Henki pystyi tuomaan järjestystä kaaokseen. Siten annettiin ymmärtää, että Jumala on kaiken yläpuolella ja suotuisten olosuhteiden vallitessa puuttuu asioiden kulkuun ja järjestää kaiken.
Tässä ajatusmallissa on vain se vika, että se olettaa lähtökohtaisesti meidän oman järjestyksemme olevan myös Jumalan järjestys. Jumala ei kuitenkaan asu meidän pienissä porvarillisissa ympyröissämme, jota sivilisaatioksi kutsumme. Jumala on itse luonto, universumin tietoisuus, luonnon laki ja järjestys.
Se, että näemme luonnon kaoottisena johtuu yksinomaan siitä, että emme ymmärrä luonnon järjestystä. Kuitenkin suurimmat tekniset innovaatiot ovat syntyneet sen ansiosta, että joku on oivaltanut keksinnön perustana olevan luonnon lain.
Mieleeni tulee nyt japanilainen keksijä, joka löysi keinon puhdistaa vettä. Tarinan mukaan hän istui kerran meren äärellä ja näki etäällä pienen saaren, jolla kasvoi puu. Hän ihmetteli, miten tämä ylipäätään oli mahdollista kun ympärillä oli pelkästään suolaista merivettä. Hän alkoi tutkia asiaa ja oivalsi, miten puu suodatti merivedestä itselleen vettä, jota se saattoi käyttää hyväkseen.
Luin jostakin, että samanlaiseen innovaatioon perustuvat yöksi jalkapohjiin kiinnitettävät laput, joiden tarkoituksena on poistaa kehosta kuona-aineita. Tämä keksintö on länsimaissa leimattu laajasti huuhaa-tuotteeksi, sillä emme ymmärrä innovaation taustalla olevia realiteetteja. Siis sitä, kuinka puut ja kasvit torjuvat ilmassa ja ympäristössä olevia saasteita.
Näemme kuitenkin, että Japani on onnistunut puhdistamaan laajasti ympäröivät vetensä ja palauttamaan niihin elämän. Näemme myös, että Hiroshimassa elämä kukoistaa tänä päivänä, huolimatta atomipommista, joka sinne pudotettiin elokuussa 1945. Elämä on palannut Tsernobyliin, jossa tapahtui vakava ydinonnettomuus huhtikuussa 1986.
Miten siis pitäisi suhtautua väittämiin, joiden mukaan ydinsäteilyn saastuttamat alueet ovat käyttökelvottomia tuhansia vuosia? Onko joku tehnyt vääriä laskelmia kun ei ole ottanut huomioon luonnon kykyä palauttaa järjestys ihmisen aiheuttamaan kaaokseen?
Tuomiopäivän kuvat, joissa luonto on valloittanut maailman voidaan esittää myös toisin: luonnoksina mahdollisesta arkkitehtuurista, jossa ihminen elää rinta rinnan sopusoinnussa luonnon kanssa.
Se ratkaisisi monta ongelmaa.
Eräänä päivänä viime kesäkuussa huomasin kun iso ampiainen pörräsi sänkyni päällä. Mieleeni nousi kysymys, mitä minä voisin tehdä, jos ampiainen päättäisi rakentaa pesänsä reviirilleni.
Seuraavana päivänä eräs ystäväni tuli luokseni. Meillä oli tarkoitus istuttaa kukkia parvekkeelleni.
Avattuani parvekkeen oven huomasin heti, että ampiainen oli alkanut rakentaa pesäänsä kattorakenteisiin heti oven yläpuolelle.
Ryhdyimme istuttamaan kukkia. Katselin välillä pesää ja mietin, miten sen saisi alas. Mieluiten ehjänä, sillä se oli hieno.
Pesää katsellessani näin silmäkulmastani, että parvekkeen laidalle lensi talitintti. Se ei ollut sinänsä ihme, sillä parvekkeellani käy paljon lintuja. Yleensä kun olen parvekkeella ne lentävät määrätietoisesti suoraan kohti ja saavuttaessaan parvekkeen kaiteen tekevät täyskäännöksen, aivan kuin kilpaillakseen kuka uskaltaa lentää lähimmäksi.
Parvekkeen kaiteelle istahtaneessa talitintissa kiinnitin heti huomion siihen, ettei se tuntunut olevan ollenkaan arka. Se tuntui hyvin itsetietoiselta katsoessaan minua ja katsoessaan ampiaispesää.
En ollut uskoa silmiäni kun näin, mitä seuraavassa hetkessä tapahtui:
Talitintti lensi avonaisen parvekkeen oven yläreunalle, kääntyi kohti ampiaispesää, joka oli heti sen yläpuolella, hyppäsi kerran, ja toisenkin ja lävisti pesän nokallaan.
Minulla oli outo tunne, että lintu oli lukenut ajatukseni.
Video:
Life after People (no link)
Chernobyl