Viimeisen kuukauden aikana olemme saaneet seurata tähden syttymistä, kun Sara Marié Forsberg latasi 3.3.2014 Youtubeen videonsa What Languages Sound Like To Foreigners. Kahdessa viikossa video on ladattu katsottavaksi yli 9 miljoonaa kertaa.
Jokainen, joka on yrittänyt vuosikausia (vuosikymmeniä) parantaa vieraan kielen ääntämystään ymmärtää videon nähtyään, millainen lahjakkuus Sara Marié on.
Luin kuitenkin jonkun närkästyneen kommentin, että pian on koko Youtube täynnä samanlaisten verbaaliapinoiden videoesityksiä. Kiitetään luojaa kun niin käy. Niin uskomattomalta kuin Sara Marién lahjakkuus tuntuukin se piilee jokaisessa. Jokaisella on vapaus aktivoida voimat, jotka antavat lahjakkuudelle ilmaisumuodon.
Tekstissäni ”Meillä kaikilla on osamme esitettävänä” kirjoitin, että vaikka tietoinen mielemme ei ymmärtäisikään vieraalla kielellä esitettyä puhetta ja kirjoitusta, alitajuinen mielemme ymmärtää kaiken. Kun avaamme kanavat alitajuiselle mielellemme se alkaa etsiä ympäristöstämme seikkoja, jotka lisäävät ymmärrystämme valvetietoisuudessa. Alitajuinen mielemme, sisäinen olentomme on suorassa yhteydessä universumin tietoisuuteen, joka on kollektiivinen mielemme, keskusmuisti. Vapautemme ydin on siinä, kuinka häiriötön yhteys meillä on keskusmuistiin ja kuinka vilpittämästi toteutamme ominta itseämme. Kun yhteydet toimivat moitteettomasti voimme ladata keskusmuistista vastaanottimeemme (aivoihimme) mitä taluamme.
Sara Marié ei oikeasti puhu kieliä, joiden ääntämystä imitoi. Hän voi kuitenkin antaa tunneälynsä nostaa lahjakkuutensa aivan uudelle tasolle ottamalla haltuunsa kaikki kielen ulottuvuudet ja ryhtymällä kommunikoimaan kielillä. En nyt tarkoita kielten opiskelua ja pänttäämistä perinteisessä mielessä, vaan kielten haltuun ottoa yhtä luonnollisesti kuin Sara Marié on saanut lahjakkuuden imitoida kieliä. Uskon tämän olevan mahdollista. Tästä toiminnallisesta tunneälystä kirjoitan enemmän seuraavassa tekstissäni.
Vapaudesta puhuttaessa minulle tulee mieleen ystäväni, joka kaikessa vaatimattomuudessaan edustaa minulle sellaista vapautta, josta itse nauttisin suunnattomasti, jos olisin täysin terve ja voisin liikkua vapaasti.
Tapasin tämän ystäväni, jota tässä Taruksi kutsun ollessani Saksassa kääntäjänkoulutuksessa. Hän antoi itsestään aluksi hyvin epävarman ja ujon vaikutelman. Kun Taru alkoi kertoa itsestään huomasin, kuinka väärän mielikuvan ensivaikutelma voi synnyttää.
Taru oli vuotta ennen mennyt naimisiin nigerialaisen miehen kanssa. He olivat asuneet aluksi Suomessa, mutta koska mies selviytyi paremmin Saksassa he muuttivat Saksaan, jossa olivat tavanneetkin.
Taru oli teinivuosinaan kasvanut Lähi-idän kulttuuriin ja hän aloitti saksan lisäksi arabian kääntäjänkoulutuksen.
Kävellessämme Reinin rantaa Taru kertoi minulle, että hän oli käynyt lukion iltakouluna ja ollut päivisin töissä päiväkodissa.
Asia, joka ei itselläni ollut tullut mieleenkään, vaikka työ oli 13 ikävuodesta lähtien ollut minulle tärkeämpi kuin koulunkäynti.
Lukion jälkeen Taru oli pitänyt välivuoden ja mennyt töihin kibbutsiin Israeliin.
Minä olin elänyt koko kouluajan illuusiossa, että joku oli jo päättänyt, mitä minun pitää tehdä.
Valitettavasti Tarun avioliitto päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Pariskunta oli hädin tuskin asettunut Saksaan kun mies toi heidän yhteiseen kotiinsa nigerialaisen vaimonsa.
Taru oli kuin maansa myynyt. Häntä hävetti, että hänen sukulaisensa saattoivat nyt itsetyytyväisenä todeta:
”Mehän varoitimme sinua kun tiesimme, että näin tässä käy.”
Se ei kuitenkaan ole häpeä, että luottaa ihmisiin. Häpeä on pettää ihmisten luottamus.
Omaksuttuaan perustaidot arabian kielessä Taru suoritti syventäviä kieliopintoja yliopistossa Jordaniassa ja Syyriassa.
Avioeron jälkeen hän muutti takaisin Suomeen. Hän alkoi opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä ja jatkoi arabian opintojaan sivuaineena.
Kesäksi hän meni töihin Sveitsin alpeille lehmipaimeneksi. Opintojen ohessa hän opetti opiskelijoille ohjelmointia. Hän piti välivuoden ja omistautui arabian opinnoilleen Berliinissä.
Kotiyliopistossaan Taru sai paikan tietokonelingvistiikan tutkijana. Myöhemmin hän sai töitä projekteissa, joilla oli tekemistä tietokoneavusteisen kääntämisen kanssa.
Taru aloitti myös tohtorintutkinnon, mutta kun alkoi tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle, hän meni töihin kauppapuutarhaan Hollantiin.
Itse olin tässä vaiheessa menossa vuodeksi Kiinaan. Hän oli suunnitellut menevänsä vuodeksi Australiaan ja sovimme, että menomatkalla hän tulisi minua tapaamaan.
Tapasimme eräänä aurinkoisena päivänä Hangzhoussa, johon hän oli matkustanut junalla Guangzhousta. Seuraavan viikon ajelimme Hangzhoun katuja ristiin rastiin, Taru pyörällä ajaen, minä sähköpyörätuolilla huristellen. Päivisin Taru kävi katsomassa nähtävyyksiä kun minä noudatin omaa ohjelmaani.
Kun viikko kääntyi loppua kohden Tarulta varastettiin kamera. Menetys harmitti häntä vietävästi. Ei niinkään taloudellinen menetys, vaan Taru oli käyttänyt paljon aikaa mahdollisimman hyvän kokoonpanon saamiseksi. Nyt kun hän kameraansa eniten tarvitsi se oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja hän oli nollapisteessä.
Harmituksesta toivuttuaan Taru totesi, että hän tarvitsee varkaudesta poliisilta lausunnon vakuutusta varten. Näytin hänelle kartalta, missä poliisilaitos sijaitsi ja hän lähti pidemmittä puheitta sitä etsimään.
Poliisilaitoksella kukaan ei puhunut englantia, mutta juuri kun hän oli lähtemässä häntä tuli palvelemaan poliisi, joka oli palannut juuri Australiasta ja puhui parempaa englantia kuin hän itse.
Taru oli ostanut vain menolipun Australiaan. Paluulipun hän aikoi tienata työnteolla maassa ollessaan. Hän pestautui töihin mm. farmille, motelliin ja webbisivuston asiakaspalveluun tutustuessaan maahan ja ihmisiin. Taru kertoi, että mistä ikinä hänen mieleensä tuli hakea töitä hän sai töitä. Välillä hän kävi Uudessa-Seelannissa patikoimassa.
Australian vuoden jälkeen Taru teki lyhyen rundin Kaakkois-Aasiassa ja matkasi sitten Lähi-itään vanhoille opiskeluseuduille. Sain häneltä kortin Jemenistä.
Lähi-idän kierroksen jälkeen hän lensi Egyptin kautta Pariisiin ja sieltä kotiseudulleen Suomeen. Hän päätti reissunsa vaeltelemalla siskonsa kanssa 200 km Suomen ja Norjan Lapissa. Sen jälkeen hän tunsi olevansa täynnä energiaa ottamaan vastaan uudet haasteet.
Lue myös:
Meillä kaikilla on osamme esitettävänä
Uusi ihmisyys: Homo Noeticus
Koulutuksesta tunneälyyn
Youtube Video:
Sara-Marié (Smoukahontas): What Languages Sound Like To Foreigners