Huomasin jokin aika sitten, että lähikaupasta ostamani pullovedessä on kolme kertaa enemmän fluoridia kuin Helsingin vesijohtovedessä. Tuntui, että olemme menneet merta edemmäs kalaan kun olemme kantaneet litroittain vettä kaupasta, vaikka hanavesi on jopa parempaa.
Mutta mistä sen voi tietää? Mistä tietää, mikä on hyvää vettä?
Kun kysyn tätä itseltäni mieleeni nousee kysymys, miksi juomme vettä? Mikä on sen tärkein tehtävä elimistössä? Sillä on useita tärkeitä tehtäviä, mutta aineenvaihdunnan perustoiminnan kannalta sen tärkein tehtävä on kyky poistaa kuona-aineita elimistöstä ja siten ylläpitää kehon happo-emästasapainoa. Mutta millainen vesi poistaa kuona-aineita kehosta?
Koko aineenvaihduntaketjun toiminta on riippuvainen emäksisestä ympäristöstä.
Elimet tarvitsevat alkalisen (emäksisen) ympäristön voidakseen toimia optimaalisesti.
Monet haitalliset pieneliöt eivät elä emäksisessä ympäristössä.
Kehon eri osilla on omat ihanne pH-arvonsa.
Veren pH-arvo on 7,34-7,45. Hapon ja emäksen pH raja-arvo on 7, jolloin aine on vaikutukseltaan neutraali: Se ei siis lisää emäksisyyttä tai happamuutta.
Seitsemää pienempi luku kertoo happamuudesta, sitä suurempi luku emäksisyydestä. Veden pH arvon tulisi olla vähintään 7, parhaimmassa tapauksessa yli 9.
Länsimainen ruokavalio sisältää etupäässä ravintoaineita, jotka muuttuvat elimistössä happamiksi kuona-aineiksi. Hapot ovat positiivisesti latautuneiden protonien hallisemia. Niiden poistamiseksi tarvitaan negatiivisesti varautuneita elektroneja. Täynnä elektroneja oleva alkalinen vesi (ORP, Oxidation-Reduction Potential vähintään -250 mV) imaisee happamat protonit liuokseensa ja kuljetaa ne pois kehosta.
Siten se neutraloi kehon happokuormaa.
Liian hapan elimistö luo kaaosta kehon sisäiseen ympäristöön. Mitä happamampi elimistömme on sitä enemmän se vetää puoleensa bakteereita, hiivoja, homeita ja sieniä. Nämä jättävät vereen omat kuonansa, mikä edelleen happamoittaa elimistöä. Jatkuva liikahappamuus rappeuttaa kudoksia ja haittaa solujen toimintoja sydämenlyönneistä aivojen hermostoon.
Keho näkee paljon vaivaa säilyttääkseen elimistön pH-tasapainon.
Liikkumavaraa on vähän, ja tasapainon ylläpitämiseksi kehon sisäiset toimijat jopa aiheuttavat tuhoa muissa kudoksissa ja kehon sisäisissä järjestelmissä. Keho pyrkii palauttamaan pH-tasapainon neutraloimalla happoja alkalisilla kivennäisaineilla.
Jos ruokavalio ei sisällä tarpeeksi kivennäis- ja hivenaineita, elimistö alkaa ottamaan emäksisiä aineita mineraalivarastoista kuten luustosta, hiuksista, kynsistä, ihosta, hampaista, rustoista ja muista kudoksista mikä pidemmän päälle haurastuttaa niitä, mikä taas johtaa erilaisiin puutostiloihin ja niistä johtuviin oireisiin. Jos kehon happokuorma on niin suuri, ettei elimistö pysty enää tasapainottamaan tilannetta, ylimääräiset hapot varastoituvat kudoksiin. Se on kuin elimistömme luovuttaisi taiston ja lakaisisi roskat maton alle.
Elimistön liiallisen happamuuden ensimmäisiä oireita:
- et ole koskaan janoinen tai nälkäinen, tai olet aina nälkäinen
(elimistön luonnollinen säätelyjärjestelmä häiriintynyt) - energian puute ja väsymys, haluttomuus
- yliherkkyys ja ärtymys (esim. herkkä vatsa, allergiat)
- limaneritys ja tukkoisuus
- haavaumat
- tulehdukset
Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että on olemassa vain yksi sairaus: elimistön happamoituminen. Kaikki oireet, mitä pidämme eri sairauksina ovat elimistön happamoitumisen oireita. Myös vesistöjen happamoituminen aiheuttaa rehevöitymistä ja edistää niiden saastumista. Ihmisen keho on eräänlainen vesistö, sillä kehomme on pääosaltaan vettä. Terve elimistö, jonka pH on helppo pitää tasapainossa niin, ettei siitä synny elimille rasitetta, pystyy puolustautumaan ulkoa tulevia uhkia vastaan. Elimistö on suunniteltu parantamaan itsensä. Meidän täytyy vain pitää huoli siitä, että kehomme sisäinen toimintaympäristö vastaa sen toimijoiden tarpeita.
Lue myös:
Keho on suunniteltu parantamaan itsensä
Vapaa.info: Ionisoitu vesi
Youtube Video:
Barbara O’Neill: Acid Alkaline Balance