[image source_type=”attachment_id” source_value=”231″ align=”right” effect=”none” size=”medium” fitMobile=”true” autoHeight=”true”]
Maaliskuun viidentenä näin Youtubessa Leslee Udwinin dokumentin ’India’s Daughter’, joka kertoo joulukuun 16. päivän tapahtumista 2012, jolloin intialainen 23-vuotias fysioterapeutiksi valmistuva nainen raiskattiin ja pahoinpideltiin niin, että se koitui hänen kuolemakseen. Kuten odottaa saattoi video poistettiin kiireen vilkkaa Youtubesta, tekijänoikeuksien vuoksi tietty.
Kun on elänyt naisena suhteellisen demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa ei tarvitse jatkuvasti pelätä oman turvallisuutensa puolesta dokumentissa esitetyt mielipiteet tuntuivat käsittämättömiltä. Ei ole niinkään käsittämätöntä, että raiskaajat esittävät mielipiteitä, että nainen on itse syypää raiskaukseen ja pahempia vahinkoja välttääkseen hänen pitäisi vain antaa kiltisti kaiken tapahtua. Tällaisia mielipiteitä kuulee tälläkin ilmansuunnalla.
Mieletöntä on se, että valtion hallinnossa on virkamiehiä, joiden mukaan nainen on objekti, jonka arvo on ulkoisessa näyttävyydessä ja siinä, kuinka paljon hän tuo kunniaa miehelleen, jolloin hänet voi nostaa jalustalle. Muuten naisella ei ole paikkaa yhteiskunnassa.
Tulee mieleen, että raiskaajat toistavat vain sitä, mitä puolustusasianajajat ovat heille neuvoneet. Tämä kertoo siitä, kuinka syvälle yhteiskuntaan ja kulttuuriin ongelmat ovat piintyneet, mikä taitaa olla varsinainen syy sille, että Intian hallitus kielsi dokumentin levittämisen Intiassa.
Ongelmista on turha syyttää yksittäisiä tahoja. Olemme kaikki oman yhteiskuntamme kasvatteja ja omaksumme (enemmän tai vähemmän vastahakoisesti) yhteiskunnan normit ja säännöt. Kuka voi siitä ketään syyttää?
Syyllisiä tähänkin kuolemaan johtaneeseen raiskaukseen ovat vanhemmat, isoäidit ja isoisät, jotka ovat kasvattaneet poikansa kohtelemaan naista vähempiarvoisena perheen ja yhteiskunnan jäsenenä.
Ongelmien monitasoisuudesta huolimatta ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Tuodakseni julki oman näkemykseni asiaan kerron oman raiskauskokemukseni, joka tapahtui keväällä vajaa vuosi ennen vammautumistani.
Lumi oli sulanut ja menimme koulun jumppatunnilla läheiselle urheilukentälle järjestääksemme juoksukilpailuja, hyppäämään pituutta ym. Kerran tunnin päätyttyä minua tuli jututtamaan komea nuori mies. Juttelimme niitä näitä ja hän kertoi olevansa töissä keilahallissa, joka oli kivenheiton päässä omasta työpaikastani. Hän tunsi jopa yhden työkaverini. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme, että olemme yhteydessä myöhemmin.
Eräänä iltana hän soitti minulle ja ehdotti tapaamista asunnollaan. En ollut ajatuksesta kovin ihastunut, sillä hän oli minulle käytännössä täysin tuntematon ihminen. Työkaverini oli kertonut, että uusi tuttavuuteni oli juuri eronnut. Ajattelin hänen olevan yksinäinen ja kaipaavan juttuseuraa, joten suostuin hänen ehdotukseena. Vastahakoisuuteni kaikkosi kun ajattelin pystyväni tuomaan hänelle tuulahduksen toisenlaisesta maailmasta.
Vietimme leppoisan illan olutta juoden. Jossakin vaiheessa iltaa hän teki minulle selväksi, että hän halusi minulta seksiä, vaikka väkisin. Hän kuvitteli, että se oli ainut syy miksi olin tullut häntä tapaamaan.
Minulla ei ollut koskaan ollut seksisuhdetta. Olin valmistautunut kohtaamaan hänet henkisellä tasolla. Oli tökeröä, että hän yritti pakottaa minut johonkin, mitä en itse halunnut. Hän riisui minut alasti ja kaatoi sängylleen. En nähnyt tilanteesta mitään ulospääsyä. Kysyin häneltä: ”Miksi vaadit minulta jotakin, mitä et varmasti itsekään halua: että joku pakottaa sinut tekemään jotakin, mitä et itse halua. Se on ennen kaikkea henkistä väkivaltaa.”
Hän tuntui kuuntelevan minua. Puhuin puhumasta päästyäni, vaikka egotietoisuuden tasolla en silloin itsekään oikein ymmärtänyt sanojeni tarkoitusta. Äänessä oli sisäinen olentoni, joka ei spekuloi ja muuta näkemyksiään. Kun olen vuosien mittaan oppinut ymmärtämään sisäistä olentoani yritän koota tähän kirjoitukseen ajatukseni, joka on hyvin yksinkertainen.
Kohtele toista ihmistä niin kuin toivot hänen kohtelevan itseäsi. Ihmiset, jotka kohtaamme ja suhteet jotka rakennamme heijastavat omaa sisäistä maailmaamme. Jos vähättelemme ja halveksimme toista ihmistä ja hänen elämäänsä emme siten suinkaan korota itseämme. Samaa vähättelyä ja halveksuntaa saamme kokea toisten taholta. Se on vetovoiman laki.
Ihmisille, jotka ovat tämän ymmärtäneet se on elämän suola: saada toiset ihmiset vapaaehtoisesti toimimaan yhteistyössä kanssaan, elämään symbioosissa. Symbioosi, jossa kaikilla on vapaus toteuttaa ominta itseään ja jossa kaikki osapuolet hyötyvät yhteiselosta ei ole tärkeää vain yhteiselon tähden.
Vapaassa, keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa ihmisillä on mahdollisuus henkiseen kasvuun. Kun näemme toisissa ihmisissä heijastuksen itsestämme saamme välitöntä palautetta omasta mielenmaisemasta. Se taas herkistää antennimme rekisteröimään elämän hienovaraisempia taajuuksia.
Puhuin ’raiskaajalleni’ elämän syvemmistä merkityksistä, sikäli kuin 18-vuotiaan ymmärryksellä osasin tarttua sisältäni pulppuaviin sanoihin. Hän kuunteli minua tekemättä minulle mitään. Olin yllättynyt ja helpottunut kun hän päivän valjetessa tarjoutui viemään minut kotiin.
Matkalla kotiin emme puhuneet mitään. Kun saavuimme asuintaloni parkkialueelle nousin sanaakaan sanomatta autosta ja kiirehdin kotiin. Kuulin kaukaa hänen huutavan nimeäni, mutta päähäni mahtui vain yksi ajatus: Ehdin nukkua vielä kaksi tuntia ennen kuin minun pitää herätä ja valmistautua kouluun.
Mitä pitäisi tehdä kun peilin kuva ei miellytä?
Kun olin katsonut dokumentin ’India’s Daughter’ katsoin myös monta muuta lyhyttä aiheeseen liittyvää videota ja luin keskusteluja. Niiden kaikkien sanoma oli samanlainen: Jotkut naiset ovat odottaneet vuosikausia, ellei vuosikymmeniä saadakseen oikeutta. Keskusteluissa ihmiset vaativat, että tekijät on mahdollisimman nopeasti hirtettävä ja siten saatava vastuuseen teoistaan.
Saavatko naiset oikeutta, jos teoista hirtetään muutama paatunut tyyppi, jotka eivät itse edes tajua rikostaan? Myötätuntomme lankeaa luonnollisesti raiskattujen naisten puolelle, mutta kun ajatellaan tapahtunutta kokonaisuutena raiskaajat ovat peilin vastakkainen puoli. Asiat eivät muutu miksikään, jos rikomme peilin tai ammumme viestintuojan.
Yhteiskunnan on kokonaisuutena otettava vastuu tapahtumista. Naiset saavat oikeutta vasta sitten kun yhteiskunta alkaa toimia niin, että kenenkään ei tarvitse pelätä tulevansa raiskatuksi. Siten myös raiskauksen uhrien kokemuksilla on evoluutiossa merkitys.
Lue myös:
Miten peili toimii II
Wikipedia: India’s Daughter
Zen Gardener: Everything You Are Is About Frequency (by Josh Richardson)
Videot:
David Icke: We Create Our Own Reality
John Assaraf: Your Inner Success Becomes Visible in the Outer World
”She Deserved To Be Raped” Says New Delhi Bus Driver
India’s Daughter (ei linkkiä)