Yksi voimakkaimmin elämääni vaikuttaneista yksittäisistä asioista on ”Suuri jumaluusvoima”-hymnin sanat, jotka löysin vajaa puoli vuotta ennen vammautumistani Axel Fredenholmin (1881–1962) kirjasta ”Näin olen kuullut – Iti mayâ śrutam: matkalla intialaisen mestarin seurassa”. Löysin sen uudelleen vuonna 2012 aloittaessani kirjoittamaan tätä blogia.
Aloittaessani kääntämään hymnin säkeitä kyselin itseltäni, miten ihmeessä voin löytää hymnin alkuperäisen tekstin tai englanninkielisen version siitä. Axel Fredenholmin tarinan mukaan intialainen guru antoi hymnin sanat oppilaalleen sanoen säkeiden olevan tuntemattoman tekijän kynästä, luultavasti alunperin sanskritin kielellä kirjoitettu. Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä todennäköisemmältä minusta tuntui, että hymnin sanat ovat Axel Fredenholmin käsialaa, kirjoitettu alunperin ruotsin tai englannin kielellä, sillä Axel Fredenholm oli ruotsalainen, joka asui vuosikymmeniä Amerikassa.
Ensimmäisessä tätä blogia varten kirjoittamassani tekstissä ”Unelman alku” kirjoitan, kuinka löysin hymnin sanat. Olin puoli vuotta ennen vammautumistani stipendimatkalla tutustumassa saksalaiseen yhteiskuntaan ja sen kulttuuriin. Havaintoni saivat minussa aikaan järisyttävän kulttuurishokin, minkä seurauksena elämältäni putosi pohja: Minusta näytti siltä, että maailma, jossa elämme on vain kulissi, joka peitti maailman, mikä antoi elämällemme kestävän pohjan. Mieleni tsunamit saivat aikaan täydellisen kaaoksen, minkä jälkeen toiminnallani ei tuntunut olevan mitään kiintopistettä.
Muutama viikko matkani jälkeen löysin kirjakaupan alennusmyynnistä ”Näin olen kuullut”-kirjasen, jossa oli ”Suuri jumaluusvoima” -hymnin sanat, jotka ovat vuosikymmenten aikana osoittautuneet kestäväksi pohjaksi, joka kannattaa elämääni.
[toggle title=”Suuri Jumaluusvoima (Klikkaa avataksesi)”]Oi suuri, avaruuden täyttävä Jumaluusvoima, joka säilyt ikuisesti maailmankausien vaihdellessa. Sinä, joka olet kaiken katoavan yläpuolella, suuruudessasi ja voimassasi käsittämätön, kaikki käsittävä ja kaikkea ylläpitävä voima: Sinua yksin tahdon kunnioittaa.
~
Vaikka ihmisjärki pystyisi mittaamaan valtamerien syvyydet, laskemaan maan kaikki hiekkajyväset tai erottamaan auringon säteet toisistaan, se ei kuitenkaan käsittäisi Sinun suuruuttasi eikä ymmärtäisi Sinun tuomioitasi. Ihmisajatus ei yllä niihin korkeuksiin, joissa sinä hallitset.
~
Itsestäsi loit maailman, ikuisuudesta loihdit ajan. Kaikella olevaisella, elämällä ja valolla, sopusoinnulla, kauneudella ja voimalla on alkulähteensä vain Sinussa.
Kaikki sointuvuus ja ihanuus, kaikki suuri ja pysyvä on Sinun Sanasi synnyttämää.
~
Maailmankaikkeutta kaikkine ihmeineen ja kaikkea elollista ylläpitää Sinun voimasi ja rakkautesi. Niin kuin kipinät sinkovat tulesta, niin sinkoavat kaikki loistavat maailmat Sinusta. Sinä ohjaat niitä, ja ne kirjoittavat nimesi ja kunniasi äärettömyyden mustalle taululle.
~
Sinä sytytät lukemattomia loistavia soihtuja valaisemaan pohjatonta syvyyttä, ja sinun ihanuutesi karkoittaa pimeyden ja pahuuden voimat. Sinä täytät avaruuden valopatsailla, ja Sinun luominasi virtaavat kullanhohtoiset virrat lukemattomien aurinkokuntien välillä, joista kiertotähdet ovat pieniä pisaroita.
~
Mietiskellessäni Sinun voimaasi ja suuruuttasi ja nähdessäni kättesi työn ymmärrän olevani vain atomi minua suurempien myriadien joukossa. En paina mitään Sinun vaa’assasi, katoan kuin tuuli lähestyessäsi, enkä ole mitään nähdessäni itseni Sinun valossasi.
~
Ja kuitenkin olen osa Sinua, olen ajatuksesi ja tahtosi lapsi. Sinun hengestäsi minä elän, enkä ilman Sinua voi olla olemassa. Sinua palvoessani käsitän, että olet alkulähteeni ja päämääräni. Voin nähdä läsnäolosi kaikessa, ja koska Sinä olet, olen myöskin minä.
~
Ymmärrykseni olen saanut Sinulta, ja elämäni tiet olet Sinä viitoittanut. Sydämeni lyö, koska niin tahdot, ja atomit ovat silmissäsi kuin suunnattomat taivaankappaleet.
Paikkani on taivaan ja maan välillä, yhtä lähellä sekä taivasta että maata, ja minä kuulun kumpaankin.
~
Olen rengas olemassaolon ketjussa, rengas joka on samanaikaisesti ainetta ja henkeä. Aineesta olen kohoava ja korkeammalle tasolle olen kiipeavä. Olen orja ja kuitenkin kuningas, hyönteinen ja kuitenkin jumalien kaltainen. Mutta tätä en ole itsestäni vaan Sinusta ja Sinussa.
~
Sinä olet Luojani, ja Sinun viisauteesi perustuu olemassaoloni. Sinun rakkautesi on minun elämäni, ja Sinun valosi minun valaistukseni. Saan elämäni Sinulta ja siksi olen kuolematon. Ylitän kuolonvirran heittäen ikuisuuden viitan hartioilleni, sillä tämä on Sinun tahtosi.
~
Oi, tämä ikuinen ajatus, tämä rajaton mahdollisuus! Tämä sopeutuminen käsittämättömään, olla taivaan ja maan Herran luoma, johdattama ja hoivaama. Kyky rakastaa, toivoa ja palvoa. Kyky saavuttaa täydellisyyden tasot – tämä on niin ihmeellistä, niin äärettömän suurta, että se saa sieluni itkemään ilon kyyneleitä.[/toggle]
Negatiivisuuden positiivisuus
Aivan alkuvaiheessa näin vammautumiseni, kuten kaikki muutkin, pelkästään negatiivisena asiana. Kun minusta alkoi tuntua, että vammautumiseni antoi minulle enemmän kuin se otti, aloin tutkailla toimintamahdollisuuksiani ja tulevaisuuteni näytti valoisalta. Viisi vuotta liikuntavammaisena opetti minulle elämästä enemmän kuin vammaani edeltävät 19 vuotta. Kuitenkin vasta Secret – elokuvan synnyttämät oivallukset saivat minut ajattelemaan, että olin itse ajatuksillani vetänyt puoleeni tapahtumat, jotka johtivat vammautumiseeni. Kirjoitin tästä syyskuussa 2012 tekstissäni ”Mitä minulle tapahtui?”.
Ajatuksemme ovat elektromagneettista energiaa. Ne vetävät puoleensa kaiken, mitä meille tapahtuu, niin hyvässä kuin pahassakin. Vuosien varrella minusta on alkanut tuntua, että Jumala ei ota meiltä pois mitään antamatta jotakin parempaa tilalle. Kun nykyisin joudun ongelmiin ja joku tuntuu koko ajan pistävän kapuloita rattaisiin, kyselen itseltäni, mitä hyvää Jumalalla on nyt varastossa minua varten, kun vastustus on näin kovaa.
Vetovoiman laki ja negatiivisuus
Vaikka olen itse vetänyt puoleeni vammani ja olen onnistunut toimimaan niin, että olen hyötynyt vammastani etenkin henkisellä tasolla, en halua sanoa, että pitäisin vammaani varsinaisesti positiivisena asiana. On selvä, että toimintamahdollisuuteni olisivat paljon monipuolisemmat, jos minulla ei olisi liikuntarajoitteita.
Se, että vedin ajatuksillani puoleeni oman turmioni kertoo yksinomaan siitä, että olemme vetovoiman lain alaisia, vaikka emme ymmärtäisi tai tietäisi siitä mitään. Luonnon lait eli Jumalan lait toimivat elämässämme, vaikka kieltäisimme Jumalan olemassaolon. Siksi meidän täytyy tehdä itsellemme hyvin selväksi, mitä haluamme ja tarvitsemme, ettemme itse toimillamme kokoa synkkiä pilviä päällemme.
Negatiivisuuden negatiivisuus
Olet ehkä tehnyt saman havainnon kuin minäkin, että ihmiset, jotka ovat katkeria läheisilleen, jotka ovat heidän mielestään kohdelleet heitä kaltoin, muuttuvat ajan mittaan juuri samanlaisiksi kuin heidän vihansa kohde. Tämä johtuu varmasti myös siitä, että ajatuksemme ja niiden synnyttämät tunteet ovat elektromagneettista energiaa, joka vetää puoleensa samankaltaista energiaa, jota itse synnytämme.
Ajattelen usein, miten mahtaa vaikuttaa todellisuutemme muotoutumiseen se, että ihmiskuntaa on niin pahoin harhautettu historian aikana. Ajatuksemme eivät perustu tosiasioihin, vaan harhakuviin todellisuudesta.
Mielestäni pahin nykymaailmaa vaivaava harha on toiseen maailmansotaan ja kansallissosialistiseen Saksaan liittyvät käsitykset. En puhu niinkään Adolf Hitleriin liittyvistä harhoista, sillä en tunne hyvin häneen liittyvää historiaa. Voin vain sanoa, että hän oli todellinen kansaansa rakastava patriootti, jolla oli oma agenda, kuten poliittisilla päättäjillä tänäkin päivänä.
Minua vaivaa juutalaisten holokaustiin liittyvät sepustukset, joita esitetään faktoina. Joissakin maissa monet istuvat holokaustin kieltämisestä useita vuosia vankilassa. Siis virallisen totuuden kyseenalaistaminen johtaa vankeustuomioon, vaikka jokainen ymmärtää, että totuus ei pelkää tutkimista. Ainoastaan valheet ja valehtelijat pelkäävät tulevansa paljastetuiksi.
Nykyään holokaustisepustusten levittäminen faktana on minulle osoitus joko henkilön tietämättömyydestä tai älyllisestä epärehellisyydestä. Totuus on se, että ei Hitler, eikä kukaan muukaan juutalaisia vainoava ”vihollinen” olisi ikipäivinä kyennyt aiheuttamaan itseään juutalaisiksi kutsuvalle heimolle niin paljon pahaa, kuin he ovat itse tehneet.
Uhriutumalla he ovat onnistuneet saamaan miljardeja ilmaista rahaa, mutta sukupolvi sukupolven jälkeen juutalaiset on kasvatettu vihaamaan illusorista holokaustiapparaattia. Heidän holokaustinsa jatkuu tänäkin päivänä Palestiinassa, mutta he eivät ole uhreja, vaan he heijastavat omaa viholliskuvaansa.
Tunne on rukous
Joukkorukouksissaan muslimit manaavat tuhoa jä hävitystä vääräuskoisille: ”Allah, tee heidän lapsistaan orpoja, anna heidän naisensa kärsiä. Allah saattaa Islamin voittoon kaikkialla, Allahu Akbar, Allahu Akbar!” Mutta mitä näiden sanojen takana on? Ne eivät ole mitään rukouksia, sillä rukous ei ole sanoissa, joita ilmoille huudamme. Rukous on tunteissa, jotka sanamme ja tuntemuksemme synnyttävät.
Muslimit manaavat tuhoa ja hävitystä vääräuskoisille, mutta itse asiassa heidän rukouksensa vaikuttaa kuin kirous heidän päällään. Vetovoiman laki vaikuttaa niin, että he saavat samanlaista energiaa kuin itse synnyttävät. He kuvittelevat olevansa oikeauskoisia, mutta Jumalaa he eivät manauksillaan pysty harhauttamaan. Käsitteet oikea- ja vääräuskoinen ovat terveen järjen näkökulmasta mielettömiä.
Vetovoiman laki ja ihmisten vastuu
Ei ole mitään yhtä säälittävää kuin ihminen, joka omilla toimillaan valmistelee oman perikatonsa, vaikka se tapahtuisikin tiedostamatta. Tässä suhteessa olemme kaikki samalla viivalla: Meidän on parannuttava henkisestä laiskuudestamme ja välinpitämättömyydestämme ja muututtava eettisesti tiedostaviksi kansalaisiksi.
Viholliskuvien harha
Minulle tulee mieleen 1970-luvulla näkemäni Robert Aldrich ’in elokuva ”Mitä tapahtuikaan Baby Janelle?” (What Ever Happened to Baby Jane?). Elokuva kertoo Baby Jane lapsitähdestä ja hänen siskostaan Blanchesta, joka jättää siskonsa varjoonsa. Blanche halvaantuu nuoruudessaan ja molempien toiveet elokuvaurasta kariutuu. Toinen sisaruksista, Jane elää käsityksessä, että hän on syypää siskonsa halvaantumiseen. Kun Blanche kertoo aikomuksestaan myydä talon, jossa sisaret asuvat, Jane pelkää joutuvansa hoitokotiin ja sulkee Blanchen omaan huoneeseensa.
Blanchen kiusaamisesta ja alistamisesta tulee Jane’n elämäntehtävä. Blanchella ei ole mitään mahdollisuutta paeta kohtaamaansa fyysistä ja psykologista terroria, sillä Jane sulkee häneltä kaikki yhteydet ulkomaailmaan. Kun Jane palkkaa pianistin, jonka kanssa hän harjoittelee tähtikohtauksia aikaisemmalta uraltaan, pianisti sattumalta löytää huoneen, johon Jane on vanginnut Blanchen.
Kun Blanche lopulta sanoo, ettei Jane olekaan syypää hänen halvaantumiseensa, Janen reaktio on mykistävä. Hän sanoo: ”Tarkoitatko sinä, että me olisimme voineet koko ajan olla ystäviä?! ”