Ranskalais-englantilainen bloggari Telefinn, jota kutsutaan myös nimellä Olli Miekka, on julkaissut blogissaan Finnish from Afar artikkelin mökkielämän varjopuolesta (The Dark Side of Mökki-life ( Cottage-life). Kesämökit ovat yleensä järven rannoilla sisämaassa maaseudulla, missä usein ei ole kunnon viemäröintiä. Viemäröinnin puuttumisen takia kesämökeillä ei tietenkään ole vesivessaa, vaan ulkohuussi. Tämä asia on monelle vanhojen eurooppalaisten ”korkeakulttuurien” edustajalle vaikea sulattaa kun ihmisten pitää vähintäänkin näyttää sivistyneeltä tai ’coolilta’ (mitä se sitten tarkoittaakin) vaikka etiketistä voidaankin poiketa.
Vaikka joillakin olisikin ulkohuussin lisäksi moderni, hygieeninen vesivessa, he suosivat huussin käyttöä, mikä on Olli Miekan mielestä pelkästään typerää. Hänen mielestään huussit ovat kuvottavia ja kaikessa primitiivisyydessään säälittäviä paikkoja. Ennen tutustumistaan ulkohuusseihin Suomessa Olli Miekka oli kuullut, että niitä käytetään kehitysmaissa ja että esi-isät tekivät vastaavanlaisia rakennelmia kauan kauan sitten ennen viemäröinnin keksimistä. Youtube antaa kuitenkin ymmärtää, että nämä ’primitiiviset rakennelmat’ ovat yhä suositumpia ihmisten keskuudessa, jotka etsivät kestäviä ratkaisuja ongelmiin.
Elämä symbioosissa mikrobien kanssa
Minä synnyin perheeseen, jossa ulkohuussi, tekniseltä nimeltään kuivakäymälä tai kompostikäymälä oli käytössä koko vuoden. Talossamme ei ollut vesijohtovettä, eikä sähköä, joten sain lapsena hyvän tuntuman luonnonmukaiseen elämään. Kaikki resurssit käytettiin tarkkaan hyväksi. Vesi nostettiin tontin keskellä olevasta kaivosta ja metsän antimien lisäksi ravinto saatiin pääosin omalta pellolta ja vihannespenkeistä. Ulkohuussi oli tässä suhteessa arvokkain energianlähteemme.
Nykyään monet ihmiset käyvät basillikammossaan neuroottista taistelua likaa ja mikrobeja vastaan. Bakteerit eli mikrobit eivät ole likaa kun ne ovat oikeassa paikassa. Mikrobit ovat vastuussa orgaanisen aineen elämänkierrosta sen jokaisessa vaiheessa. Barbara O’Neill pitää tästä selkeän esityksen videolla ”DNA and The True Cause of Disease”(videon aikajana 27:34 – 58:25). Hän sanoo, että 92 % australialaisten DNA-vahingoista johtuu mineraalipuutteesta. Se taas johtuu siitä, että maaperässä, jossa ruokamme kasvaa, ei ole mikro-organismeja, jotka siirtäisivät maaperän mineraalit ja hivenaineet kasveihin (videon aikajana 14:00 – 17:00).
Mineraalipuutosten lisäksi sairaudet johtuvat pääosin siitä, että mikrobit, jotka pitävät yllä elintoimintojamme, ovat epätasapainossa. Sairastuessamme vahingolliset mikrobit ovat saaneet yliotteen. Jos haluamme pysyä terveinä meidän täytyy oppia elämään symbioosissa mikrobien kanssa.
Ihmiset jo suurelta osin ymmärtävät mikro-organismien tärkeyden terveytemme kannalta. Nykyään markkinoilla on paljon probiootti- ja maitohappobakteerivalmisteita, joiden tarkoituksena on tasapainottaa ruoansulatuskanavan mikrobistoa. Mikrobit vastaavat ravinnon hajottamisesta ja imeyttämisestä kehoomme ja ne parantavat vastustuskykyämme vahingollisia mikrobeja vastaan. Maaperän mikrobeilla on samanlainen tehtävä kuin mikrobeilla ruoansulatuskanavassa. Ne pilkkovat ja imeyttävät kasvien tarvitsemat ravinteet ja pitävät ne vahvoina ja terveinä, etteivät sairaudet ja tuholaiset pysty niitä vahingoittamaan.
Siksi ihmisten pitäisi lakata käsittelemästä esimerkiksi elimistömme jätöksiä kuin saastaa. Saastaiseksi ne muuttuvat vasta sitten, kun niitä käsitellään väärin ja sen seurauksena synnyttävät likaisen, epäterveellisen ympäristön. Oikein käsiteltynä jätöksemme ovat arvokkain energianlähteemme. Jätöksemme sisältävät 100 miljoonaa bakteeria eli mikro-organismia grammaa kohden. Ne kasvattavat kasvimme. Meidän on vain pidettävä huoli siitä, että niillä on hyvä toimintaympäristö.
Symbioosin puuttuminen ja sen seuraukset
Muutama vuosi sitten katsoin dokumentin, joka kertoi avustustoiminnasta maanjäristysalueella, jossa oli käytössä kuivakäymälät. Minusta tuntui käsittämättömältä, että nuoret, vahvat miehet valittivat sitä, että avustusjärjestöt eivät ajallaan puhdistaneet ja tyhjentäneet heidän kuivakäymälöitään, vaan ne seisoivat likaisina tyhjän panttina suurimman osan ajasta.
Se tuntui yhtä mielettömöltä kuin se, että länsimaissa vesi puhdistetaan kerta toisensa jälkeen juomakelpoiseksi ja käytämme veden vessan huuhteluun. Siinä ei tuhlata vain mielettömiä summia rahaa, vaan vielä suurempaa tuhlausta on se, että huuhdomme kasvien parhaan lannoitemateriaalin viemäriin ja annamme kasveille keinolannoitteita.
Keinolannoitteissa ei ole mikrobeja, jotka siirtäisivät maaperän mineraalit ja hivenaineet kasveihin. Ne köyhdyttävät maata, eivätkä tuota luonnonmukaista kasvua. Kuitenkin länsimaissa jopa valistuneet ihmiset, jotka suosivat luonnonmukaisesti viljeltyjä kasveja, suhtautuvat ihmisen jätöksiin, kuten Olli Miekka blogissaan. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että vessan kompostia ei saisi käyttää syötävien kasvisten lannoitteena. Mistä mikrobit pitäisi maaperään haalia?
Yhteytemme luontoon
Tutkimustulokset osoittavat, että hyvässä maaperässä luonnonmukaisesti kasvaneessa tomaatissa on jopa yhdeksän kertaa enemmän rautaa kuin keinolannoitteilla kasvaneessa tomaatissa. Barbara O’Neill sanoo videollaan, että kasvit siirtävät 50% fotosynteesin aikana aurinkoenergian synnyttämästä polttoaineesta maaperän mikrobeille (videon aikajana 35:25 – 35:45).
Nykyajan kompostoivat käymälät ovat niin käteviä, että ne soveltuisivat myös kaupunkikäyttöön. Olisi mitä suurin ekoteko, jos ihmiset alkaisivat käyttämään niitä vesivessojen sijaan. Se säästäisi valtavat määrät yhteiskunnan rahaa, mutta parasta olisi, että ihmiset voisivat itse tehdä multansa ja kasvattaa hedelmänsä ja vihanneksensa. Ruokaa ei tarvitsisi kuljettaa maailman ääristä monen välikäden kautta kuluttajille, kun käsillä olisi todellista lähiruokaa.
Vieressä olevat kuvat on pH tasapainosta luennoivan ja healthylife.fi – sivuston ylläpitäjän Rauno Moilasen kasvimaalta. Hän sanoo, että huolellisesti muokattu ja hyvin hoidettu 150m2 luonnonmukainen kasvipalsta tuottaa kesän aikana Suomen ilmasto-olosuhteissa 1000 kg kasviksia.
[divider_line]
Ruoantuotannon lisäksi terve yhteytemme luontoon voisi muuttaa kaupunkikuvaa radikaalisti. On tutkittu, että luonto vähentää ihmisten stressitasoa ja lisää tuottavuutta. Pelkästään luontokuvien näkemisellä on tällainen vaikutus. Esimerkiksi abstrakteilla maalauksilla ei ole samanlaista vaikutusta. Siksi Euroopan Unionilla oli takavuosina (en tiedä, onko enää) toimintaohjelma, jolla pyrittiin lisäämään luontoelementtejä toimistoympäristöön.
[divider_line]
Yhteytemme Jumalaan
Yksi minun rakkaimmistani muistoistani on ajalta, jolloin vanhempi sisareni aloitti koulun. Itse olin vasta viisivuotias, enkä päässyt kouluun. Jouduin odottamaan vuoden, että koulun ovet avautuivat minullekin. Jäätyäni äitini ja pikkusiskoni kanssa kotiin surkuttelin äidilleni kovaa kohtaloani. Minäkin halusin tehdä jotakin yhtä tärkeää kuin koulunkäynti.
Äitini lähetti minut siltä istumalta metsään poimimaan sieniä. Hän antoi minulle matkaan yhden neuvon, jonka viisivuotiaan ymmärrykselläni pystyin sulattamaan: Kaikki sienet, joista tulee maitoa kun niitä reunasta vähän murtaa, ovat syötäviä. (Tämä ohje pätee Suomessa. Muualla päin maailmaa ohje ei ehkä päde.)
Luonto ravitsee meidät fyysisesti ja henkisesti. Sen lisäksi yhteys luontoon on käsinkosketeltava suhteemme Jumalaan. Yhteiselomme kannalta olisi erityisen tärkeätä, että jokainen vahvistaisi omaa suhdettaan luontoon. Ei pelkästään virkistysmielessä, vaan tuntien sen kiistattoman tosiasian, että suhde luontoon on elinehtomme. Sillä Jumala elää luonnon laeissa.
Lue myös:
Telefinn (Olli Miekka): The Dark Side of Mökki-life
Rauno Moilanen, healthylife.fi: Luo kasvisten paratiisi kasvimaallesi – Maanmuokkaus ja parantaminen (e-kirja)
Barbara O’Neill (website)
Plantagon
C-Head Portable Composting Toilet
Videot:
Barbara O’Neill: DNA and The True Cause of Disease
C-Head – The best composting toilet
Plantagon: The Future of Urban Food