Yksi Abrahamin vaikuttavimmista opetuksista on kun hän puhuu ihmisten taipumuksesta lukkiutua ajatuksissaan siihen, mitä tapahtuu ja minkä voimme aistein havaita. Yritämme nähdä aistihavaintomme mahdollisimman monestä näkövinkkelistä, mutta näin tekemällä me yleensä keskitymme käsillä olevaan ongelmaan, vaikka voisimme keskittyä ongelman ratkaisuun. Monet pitävät ansiona sitä, että seisomme jalat tukevasti maassa ja ”kohtaamme realiteetit sellaisina kuin ne ovat”. Tällainen ajattelu jarruttaa kehitystämme, sillä keskittymällä siihen, mitä näemme emme luo mitään uutta. Vetovoiman laki toimittaa meille sitä, mihin ajatuksemme ovat keskittyneet, joten tämän päivän realiteetit toistuvat tulevaisuudessakin.
Abrahamin mielestä ihmisten pitäisi päästä taipumuksestaan pelkästään reagoida asioihin ja antaa asioiden kuljettaa itseään, ikään kuin heillä ei itsellään olisi mitään vaikutusvaltaa asioihin. Reaktiivisuuden sijaan meidän pitäisi ennakoida tulevaa ja alkaa tietoisesti luomaan itse omaa todellisuutta. ”Realiteettien kohtaaminen sellaisina kuin ne ovat” sisältää hyvin paljon arvolataumia. Merkittävintä asioiden tulkinnassa on se, mihin haluamme uskoa ja keskittää energiamme. Voimme itse luoda omat realiteettimme.
Eräällä videolla Abraham kertoo tarinan kun eräs nainen valitti olevansa hyvin murheellinen sen jälkeen kun hänen rakastajansa jätti hänet. Abraham selitti naiselle, että tämä ei suinkaan ollut surullinen sen vuoksi, että hänen rakastajansa jätti hänet. Nainen oli kyseisen kumppanin kanssa suhteen kuluessa löytänyt itsestään parhaimmat puolensa ja kun kumppani lähti, nainen jäi haikailemaan tämän perään. Asenne aktivoi hänessä täysin vastakkaiset tunteet ja ominaisuudet kuin mistä hän oli iloinnut suhteen kestäessä. Kun sanomme, että kumppanimme vievät toisen puolen sydämestämme mennessään näin on vain, jos sallimme sen tapahtua.
Minulla ei ole enää tämänkaltaisia ihmissuhdeongelmia. Ollessani sairaalassa kiinnitin huomioni kuitenkin toisenlaiseen realiteettiin, joka on pitänyt minut otteessaan viimeiset vuosikymmenet. Kyse on rakko-ongelmistani eli yliaktiivisesta virtsarakosta. Olen antanut ongelman hyvin pitkälle määrittää elämääni viimeiset vuosikymmenet. Olen ajatellut, että tämän kanssa on vain elettävä, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että muu elämä on jäänyt elämättä. Monet juhlat ovat minun osaltani jääneet juhlimatta ja lukemattomat kerrat olen jättänyt menemättä ystävän kesämökille, koska osallistuminen ilman nautintoa ei ole tuntunut houkuttelevalta. Jopa ulkoilureitit olen valinnut niin, että tiedän aina, missä vessat ovat. Tämä on tarkoittanut sitä, että varsinaisille ulkoilureiteille en ole mennyt ollenkaan.
Tilanteeni ei ole minua pahemmin painanut, sillä olen ollut kutakuinkin tyytyväinen olooni. Mielestäni on ollut joka tapauksessa antoisampaa uppoutua erilaisiin projekteihini tietokoneen ääressä. Ne ovat usein vieneet kaiken aikani eli 12 tuntia päivässä. Ulkoiluni on rajoittunut kauppareissuihin.
Viime vuosina luonto on kuitenkin yhä voimakkaammin vetänyt minua puoleensa ja haluan oikeasti ulkoilemaan. Mutta miten tämä olisi nyt yht’äkkiä mahdollista? Vastaus tähän ongelmaan löytyi yhtä luonnollisesti kuin hoitajat pukivat minulle sairaalassa vaipan päälle. Olin iloinen, että sain kerrankin nauttia ajastani ilman tarvetta ajatella vessakäyntejä.
Ennakkoluulot ajattelumme tiellä
Iloitessani vaipan tuomasta vapauden tunteesta mieleeni tuli ne lukemattomat kerrat, jolloin olin jokseenkin hämmentyneenä katsellut televisiosta erilaisia kuninkaallisia, poliittisia tai uskonnollisia seremonioita, jotka noudattavat tiukkaa etikettiä ja usein kestävät monta tuntia, kuten paavin pääsiäisyön messu. Minua on alitajuisesti aina askarruttanut kysymys, miten ihmiset hallitsevat rakkonsa näissä tilaisuuksissa. Ymmärsin, että varmasti monella on käytössään vaippa. Samoin kuin monella ammatinharjoittajalla, joiden pitää olla täysvalmiudessa tuntikausia ilman mahdollisuutta käydä vessassa tai joilla vessassa käynti saattaa vaarantaa koko käynnissä olevan operaation. Puhumattakaan eri urheilu- ja kilpailulajien harrastajista, jotka haluavat keskittyä siihen, mitä tekevät. Vaippa mahdollistaa keskeytymättömän yöunen henkilölle, jonka muuten pitäisi käydä usean kerran yön aikana vessassa.
Kun ajattelee vapautta, jonka vaipat mahdollistavat, on kummallista, että vaipat mielletään vauvojen, vanhusten ja sairaiden ihmisten hoitotarvikkeiksi. Terveen järjen mukaan suhtautuminen vaippoihin pitäisi olla yhtä neutraalia kuin suhtautuminen naisten terveyssiteisiin. Minua ei ole niinkään pidätellyt leimaava ajattelu, joka vaippoihin liittyy kuin oma ajatukseni, etten ala hautomaan takapuoltani märässä pissavaipassa. Sairaalassa huomasin, että vaippa imee määrättömän määrän pissaa, eikä se tunnu missään vaiheessa epämiellyttävän märältä. Tutustuessani vaippatarjontaan netissä huomasin, että imukykyisimmät vaipat imaisevat yli neljä litraa pissaa.
Tulevaisuudessa en anna oireitteni rajoittaa menoani ollenkaan. Keskityn siihen, miten voin parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää uudelleen löytämääni vapautta. Vaippahousut päälle ja menoks!
Lue myös:
Aikuisten vaippoja joka lähtöön:
tena.com
metsapolku.fi
Videot:
[icon_font type=”caret-right” color=”red”] Abraham Hicks: Ignoring the Reality Game
[icon_font type=”caret-right” color=”red”] Abraham Hicks: Releasing The Resistance To What-Is
[icon_font type=”caret-right” color=”red”] Abraham Hicks: Don’t look back – your what is, is keeping you from your what can be