Elokuvassa Thrive David Icke puhuu ihmisten pahimmasta pelosta (videon aikajana kohta 1:18:10): mitä muut ihmiset ajattelevat (minusta).
Ihmiset ovat yhteiselossaan kasvaneet toistensa vartijoiksi: se, joka poikkeaa liian kauaksi sovinnaisuussäännöistä ohjataan sanomattomalla sopimuksella yhteisvoimin takaisin ruotuun. David Icke puhuu samasta asiasta videossaan Just Do It.
Yhteiskuntamme on teoriassa vapaampi kuin koskaan: jokainen voi itse muodostaa poliittisen kantansa, ketään ei vainota mielipiteiden, etnisen taustan, henkilökohtaisten ominaisuuksien tai mieltymysten vuoksi. Siis teoriassa.
Yksi viihdeteollisuuden suosituimmista taiteenlajeista on naurattaa ihmisiä toisten ihmisten kustannuksella: toisten asenteilla, tekemisillä, pukeutumistyylillä ja henkilökohtaisilla mieltymyksillä. Asiaa perustellaan sillä, että näin ihmiset oppivat näkemään itsensä osana kokonaisuutta, oppivat nauramaan itselleen ja pystyvät vapautumaan luutuneista asenteistaan. Siis teoriassa.
Entä ne, jotka eivät näe viihteellä tällaista ylevää tarkoitusta, vaan joille ohjelmat ovat suoranainen malli, mikä on trendikästä ja mikä on mennyttä aikaa, mikä on ”in”, mikä ”out”, mikä on voittajien ja mikä häviäjien merkki.
Kaikki haluavat olla voittajien puolella, joten ohjelmista halutaan omaksua kaikki, mikä viittaa tähän viiteryhmään. Epävarmimmat haluavat pysyä neutraaleina. Nolatuksi tulemisen pelko pakottaa heidät pysymään näkymättömissä, sillä kukaan ei halua tulla kiusatuksi koulussa tai työpaikallaan ja jokainen haluaa olla ystävilleen mieliksi.
Kirjoitin tekstissäni Tasapainoinen elämä omilla ehdoilla vammautumiseni jälkeen kokemastani asennemuutoksesta: vammauduttuani tilanteeni oli niin perusteellisesti erilainen kuin tuntemieni ihmisten tilanne, etten voinut etsiä malleja ulkomaailmasta.
Halusin, että kokemukseni olisi synkistä näkymistään huolimatta rakennusainetta elämässäni niin, että saatoin lähtökohdistani huolimatta elää antoisan, onnellisen elämän.
Tiesin, että näissä pyrkimyksissäni saatoin luottaa vain itseeni. Siispä minun oli kuunneltava itseäni. Se, etten voinut etsiä malleja ulkomaailmasta tarkoitti myös, että pystyin kilpailemaan vain itseni kanssa. Vastakkain olivat aikaisempi minä, joka oli omaksunut erinäisiä asenteita, vaali tietynlaisia mielikuvia ja mieltymyksiä ja halusi pitää kontrollin itsellään (ego).
Toisella puolella oli minä, joka hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olin ja joka puhui peilin kautta: joka kyseenalaisti kaiken näkemänsä, levitti eteeni uusia näkökulmia ja ehdotti uusia toimintatapoja. Se tiesi, että menestykseni riippui siitä miten onnistuin löytämään toimintatavat, jotka toimivat parhaiten minun tilanteessani. Se ei hakenut koskaan vertailukohtaa ulkomaailmasta. Sen vuoksi ei myöskään ollut olemassa mitään noloa tai hävettävää. Oli vain tilanteita, jotka vaativat ratkaisua ja yllyttivät toimintaan.
En erottanut näitä minän muotoja toisistaan niin, että olisin tiennyt, kumpi kulloinkin oli niskan päällä. Tunsin kuitenkin selkeästi niiden vaikutuksen. Ne eivät kilpailleet perinteisessä mielessä. Ne tuntuivat pelaavan jonkinlaista sopupeliä: peilin kautta puhuva minä oli aina tyytyväinen saavutuksiinsa. Tuntui, että sille oli tärkeintä tasapainon säilyttäminen, joten se ei koskaan pakottanut minua haluamiinsa ratkaisuihin, vaikka ego olikin epävarma. Se tiesi voittavansa kun aika oli kypsä.
Useimmiten näiden olentojen yhteiselo oli niin sopuisaa, että niitä olisi voinut pitää yhtenä ja samana olentona. Höristäessäni korviani huomasin kuitenkin, että peilin kautta puhuva sisäinen minä puhui aivan eri äänellä. Se ei järkeillyt, eikä tehnyt johtopäätöksiä. Se yksinkertaisesti tiesi, sillä se näki kaiken rakkauden verhon läpi.
Wayne Dyer puhuu esityksessään How to be a no-limit Person että ulkoisilla olosuhteillamme ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa kuinka onnelliseksi itsemme koemme (videon aikajanalla kohta 0:06:44). Kaikki riippuu ajatuksistamme ja asenteistamme olosuhteisiin. Olosuhteistamme riippumatta meillä on vapaus valita ajatuksemme: voimme nähdä lasimme puoleksi tyhjänä tai puoleksi täytenä.
Vaikka meillä ei olisi mitään voimme uskoa, että meillä on kaikki mitä tarvitsemme. Tämä ei ole realiteettien kieltämistä, vaan realiteettien näkemistä sellaisina kuin ne itselle ilmenee. Sillä kuka muu tietää paremmin kuin me itse, millaisena reaalimaailman tulee tilanteessamme näyttää?
Vammani näytti minulle selvääkin selvemmin, etten voinut kilpailla muiden kuin itseni kanssa, mutta tilanteeni ei itse asiassa poikennut mitenkään muiden ihmisten tilanteesta: Kaikkien ihmisten menestys riippuu siitä, kuinka hyvin ego ja sisäinen olentomme pystyvät toimimaan tasapainossa. Toisin sanoen: Annammeko rakkauden ohjata egoamme.
Kun katsot seuraavan kerran itseäsi peilistä muista, että peilistä sinua katsoo paras ystäväsi.
Kun opit tuntemaan sisäisen olentosi taivas on rajasi.
Katso myös:
Tasapainoinen elämä omilla ehdoilla
David Icke
Wayne Dyer
Youtube Videot:
Thrive: What On Earth Will It Take?
David Icke: Just Do It
Wayne Dyer: How to be a no-limit Person (video timeline 00:06:44)