Jo ennen tämän blogin julkaisemista 3.7.2012 klo 11:11 olen tehnyt pienoisen kvanttihypyn: pelkästään blogin pohjien kirjoittaminen on ollut valtaisa kokemus. Koko olemukseni todistaa minulle, että löysin kestävän pohjan elämälleni yli 30 vuotta sitten vanhan itämaisen hymnin sanoissa. Sanat ovat kaikuneet sisälläni, mutta niiden voima ei ole tähän asti koskaan päässyt vaikuttamaan koko voimallaan elämässäni. Sanat ovat puhutelleet minua älyllisellä tasolla ja sieluni on iloinnut, mutta sanojen voima ei ole päässyt vaikuttamaan fyysisessä olemuksessani. Mutta haluan tuntea sanojen voiman joka solullani.
Tehdessäni pohjia tälle blogille sain esimakua tulevasta: tunnen, että antennini virittyvät joka suuntaan, tunnen energian ympärilläni, koko kehoni kihelmöi, numerot alkavat puhua minulle omaa kieltään, blogin sisältö on kasaantunut kokoon pakottomasti kuin itsestään, ideat ovat täyttäneet mieleni niin, että minun on ollut vaikeuksia valita, minkä niistä ensiksi toteuttaisin. Tarvitsemani asiat ovat usein ilmestyneet eteeni kuin ihmeen kaupalla kun vain ajattelen, mitä tarvitsen. Kirjoitustyö on täysin muuttunut siitä, miksi sen kuvittelin pari viikkoa sitten.
Eräänä iltana istuessani tietokoneen ääressä korvakuulokkeet korvilla tuntien melodisen musiikin värähtelyt sisälläni näin taivaalla valon, joka lähestyi äärettömyydestä uskomattoman nopeasti. Ensin se oli kuin poikkeuksellisen kirkas tähti, mutta valo kasvoi kasvamistaan muuttuen yhä kirkkaammaksi. Lopulta se oli niin lähellä, että olisin voinut vilkuttaa sille ja sen sisällä oleva tietoisuus olisi nähnyt minut. Minusta tuntui kuin entiteetti toisesta ulottuvuudesta olisi tullut minua tervehtimään. Ilma tuntui sähköiseltä ja kaikki aistini tuntuivat herkistyvän. Valo pysähtyi paikalleen, leijui siinä hetken ja alkoi sitten loitota häviten äärettömyyteen yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
Olen suunnattoman iloinen siitä vähäisestä tietoisuuden laajenemisesta, jonka olen kokenut viimeisen parin viikon aikana. Tunteesta, että olen erityinen ja että se, mitä teen on merkityksellistä: että ajatukseni ja toimintani luovat todellisuuteni.
Liikkuessani ulkona ihmisten parissa ilma tuntuu pehmeältä ja tunnen rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan. Viime vuosina sydäntäni on särkenyt kun olen lukenut netin keskustelupalstoilla ihmisten kohtaloista ja ahdistuksesta. Kuullessani ihmisten nyt ärtyneenä tiuskivan toisilleen ja valittavan kurjuuttaan tunnen helpotusta siitä, miten helposti kaikki on käännettävissä voitoksi: kun jokainen ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä, toisin sanoen kuuntelee sisäistä ääntään ja antaa sen johdattaa itseään nousemme kaikki kuin Feeniks-lintu tuhkasta ja voimme suunnata kulkumme kohti uusia horisontteja.
