Turvaverkko
Pari viikkoa sitten minulle tapahtui episodi, joka ravisteli ajatuksiani samalla lailla kuin tapahtumat joulukuussa 2022, mikä sai minut kirjoittamaan vuodatuksen avustajabisneksen aiheuttamasta hullunmyllystä. Ajattelin nyt käsitellä perusteellisemmin asiaa, joka koskee monia eli kodinhoitajien, avustajien ja terveydenhoitohenkilöstön tuen merkityksestä apua tarvitseville henkilöille.
Tämän päivän haaste
Pari viikkoa sitten vuorossa ollut avustaja auttoi minut suihkuun. Kun hänen oli tarkoitus auttaa minua siirtymään takaisin pyörätuoliin menetin tasapainoni ja hänen oli mahdotonta nostaa minut takaisin seisomaan. Valuin lattialle ja hengityksen tasaannuttua soitin kotihoitoon. Kyseisen päivän aamuna luonani kävi pitkä, filippiiniläinen nuori mies ja uskoin hänen voivan nostaa minut ylös.
”Sinä tarvitset turvarannekkeen”, oli kotihoitoa järjestävän yrityksen ensimmäinen reaktio. ”Nosturilla me aikaisemmin tällaiset tapaukset hoidettiin”, säesti avustaja takanani. Aivan kuin tasapainon menettäminen olisi itsestään selvästi minun vikani. Tosiasia kuitenkin on, että huomaavaisen avustajan kanssa siirrot eivät ole mikään ongelma. Koska minun piti saada apu akuuttiin tilanteeseen, kotihoito lupasi lähettää apua paikalle. ”En usko, että yksi henkilö -vaikkakin mies- saa nostettua sinut ylös”, avustajani tuumasi.
Toivomani nuori mies ilmestyi paikalle. Hän asetti jalkani lattian ja seinän reunaan niin, että sain ponnistettua, nosti minua kainaloista ja istutti jakkaralle. Avustajani ylisti tämän nuoren miehen voimaa, eikä ilmeisesti ajatellut yhtään sitä, että minulla itsellänikin on voimaa lihaksissa kun ne aktivoidaan oikealla tavalla.
Tämän episodin seurauksena avustajia välittävä yritys päätti, että avustajat auttavat minut tulevaisuudessa suihkuun liikuteltavassa suihkutuolissa, eivät siis auta minua nousemaan jaloilleni ja siirtymään itse suihkujakkaralle. Ajatus siitä, että minua liikuteltaisiin asunnossani kuin matkalaukkua tuntui mielettömältä.
Avustajapalveluja välittävät yritykset pitävät siis oikeutenaan itse määrittää sen, millaista apua ne tarjoavat avustettaville. Avustajia välittävien yritysten avustajat ovat yrityksen avustajia, jotka kuuntelevat esimiehiään, eivät avustettavia henkilöitä. Vammaispalvelulain 3 § korostaa kuitenkin, että laissa määritettyjä palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. On hassua, että tämä ei ole itsestään selvää, vaikka yritykset korostavat yleensä kaikessa toiminnassaan asiakaslähtöisyyttä.
”Tämä on kaikkien turvallisuuden vuoksi, myös sinun”, minulle vakuuteltiin. Viimeksi turvallisuudestani oli samalla lailla huolissaan vuonna 1990 kiinalainen yliopisto, joka kutsui minut Kiinaan opiskelemaan. Vaikean liikuntavammani vuoksi yliopisto kuitenkin kieltäytyi ottamasta minut oppilaakseen. Yksi syy oli tietenkin se, että minun oli turvatonta olla yliopiston kampuksella.
Koska en saanut opiskelupaikkaa en saanut myöskään opiskelijaviisumia Kiinaan. Tämän vuoksi minun täytyi omin päin matkustaa Hongkongiin ja ostaa itselleni viisumi, jotta minulla oli aikaa etsiä itselleni toinen opiskelupaikka Kiinassa. (En tiedä, onko tämä enää mahdollista, mutta se oli mahdollista kun Hongkong oli vielä Englannin hallinnon alainen).
Sisäisten voimavarojen aktivoiminen
Opiskelussa, kuntoutuksessa ja terveydenhoidossa pääasia ei ole turvallisuus, vaan energian harkittu keskittäminen ja tekeminen. Jokainen huippu-urheilija tai muulla tavalla menestynyt ihminen tietää kuinka tärkeää on kotijoukkojen tuki. Lapset, joilla on ylisuojelevat vanhemmat, eivät pysty saavuttamaan mitään itse, elleivät ota kohtaloaan eli itsemääräämisoikeuttaan omiin käsiinsä. Mikään taloudellinen tuki ei korvaa yksilöiden sydämen tahdonvoimaa. Myös vaikeasti liikuntavammaiselle kaikki liikunta on hyötyliikuntaa aivan samoin kuin moni pitää mielekkäämpänä nousta portaita sen sijaan, että käyttäisi hissiä.
Moni varmasti ajattelee nyt, että vaikeasti vammaisten ja eri tavalla toimintarajoitteisten tilanne on täysin erilainen, kun luut ovat haurastuneet, eikä fysiikka ja anatomia toimi normaalisti. Minulla itselläni murtui kerran jalkaterän luu kun ponnistin lattialta ylös. Se ei kuitenkaan estä minua tekemästä parhaani, että olisin mahdollisimman omatoiminen.
Aikuiset vaalivat illuusioitaan arvokkaasta elämästä ja monelle pelko itsensä nolaamisesta muiden edessä lamauttaa kaiken toiminnan. Ajatellaan, että tasapainon menettäminen ja kaatuminen on yksi tilanne, jossa yksilö nolaa itsensä. Netissä kiertää ties kuinka paljon videoita, joissa milloin mikäkin presidentti kompuroi portaissa. Sitä pidetään dementian merkkinä ja on ilmeisesti osoitus siitä, että henkilö on kykenemätön hoitamaan tehtäviään.
Toisaalta tiedämme, että ihmisten pitäisi säilyttää koko elämänsä ajan sama draivi kuin lapsilla on kun he yrittävät saada lihakset hallintaansa. Mikään kaatuminen, muksahtelu tai polvien pettäminen ei ole syy lakata yrittämästä, sillä yrittäminen antaa vähintään toivon paremmasta. Jos jään laakereilleni makaamaan jättäytyen muiden siirreltäväksi voin olla varma, että saan olla siirreltävänä lopun elämääni. Ehkä tämä on yksi syy siihen, että meillä on sairaaloissa ja hoitokodeissa niin paljon siirreltäviä ja avustettavia ihmisiä.
Fysioterapeuttini kertoi minulle, että eräs hänen CP-vammaisista asiakkaistaan pystyi nousemaan itse sängystä ja siirtymään pyörätuoliin sen jälkeen kun he aikansa harjoittelivat sitä. Sitä ennen hoitajat ja avustajat liikuttelivat häntä nostolaitteella. Hoitajille avustettavan löydetty toimintakyky ei kuitenkaan ollut ilon aihe, sillä nouseminen vaati aikaa. Ja aikahan on kallein hyödyke maailmassa.
Apua tarvitsevat ihmiset eivät elä koti- ja avustajapalveluita välittäviä yrityksiä varten. Avuntarve on aina väliaikaista, vaikka tarve näyttäisi ulkopuolisen silmin vakituiselta. Kotihoito, avustaja- ja hoivapalvelut ovat oleellinen osa kuntoutusta ja ’hoitajamitoituksen’ ja ’turvallisuuden’ sijaan niiden olisi syytä keskittyä avustettavan sisäisten voimavarojen aktivoimiseen.
Ihmiskeho on biologinen kone
Hoitajien ja avustajien olisi syytä perehtyä ihmiskehon fysiikkaan yhtä syvällisesti kuin älylaitteisiin ja tietokonesovelluksiin. Kaikki ovat varmaan huomanneet, että kaikkien koneiden ja niiden käyttöjärjestelmien asetusten pitää olla kohdallaan ennen kuin laite tai ohjelma edes toimii. Useimmiten oikeiden asetusten virittäminen ei vaadi kuin tervettä järkeä.
Tästä loogisesta lähtökohdasta huolimatta moni yrittää nostaa minut jaloilleni seisomaan, vaikka jalat sojottaisivat miten sattuu. Halvaantumisesta huolimatta kehoni toimii yhä saman fysiikan mukaan kuin terve keho, vaikka lihakset ovat heikot. Seisomaan nousu vaatii ensimmäiseksi sen huomioimista, että jalat ovat oikeassa asennossa, että ne voivat ottaa kehon painon päällensä.
Yleensä ihmisillä toiminta on automaattista, mutta erilaiset häiriötilat kehossa aiheuttavat sen, että jokainen liike vaatii huolellista sovittelua. Kirjoitin joskus, että lääkintävoimistelu fysioterapeutin kanssa on kuin korttitaloa rakentaisi ja yksi harkitsematon liike saattaa kaataa koko virityksen. Kaatuminen on siis minulle yhtä luonnollista kuin pikkulapselle, joka opettelee seisomaan ja kävelemään. Horjahtelu ja kaatuminen ei ole asia, jota ei saisi tapahtua. Kaikki mikä on tapahtuakseen tapahtuu ja tapahtumilla on tarkoitus.
Minulla ja monella muulla lihasheikkous johtuu siitä, että hermoimpulssit eivät kulkeudu aivoista lihaksiin, kuten pitäisi. Hermoratojen vahvistaminen lähtee aina kustakin henkilöstä itsestään, eikä sitä korvaa minkäänlainen psyykkaus, moniammatilliset palaverit tai ulkopuolinen tekeminen, ellei se saa henkilöä itseään aktivoimaan sisäiset voimavaransa.
Moni avustaja/hoitaja luulee auttavansa minua sillä, että tuuppaa minua lantiosta auttaessaan minua siirroissa. Tuuppauksen seurauksena menetän tasapainoni ja putoan lattialle. Kun hermoimpulssit eivät kulje aivoista lihaksiin normaalisti siinä ei auta kuin pitkämielisyys. Tämä on vähän samaa kuin hidas tietokone, joka lataa hidastetusti käskyjä. Hermoilulla saat vain koko koneen juntturaan.
Hermoimpulssien kulkua ei voi pakottaa aivan samoin kuin et voi pakottaa omia ajatuksiasi toisille. Kaikki vaatii oman kypsyttelyaikansa, mutta hitaus ei ole missään tapauksessa edistyksen este.
Energian keskittäminen koneistossa toimintakyvyn ylläpitämiseksi
Opiskeluaikanani kysyin kerran lääkäriltäni, olisiko hänellä antaa minulle jotakin (rohtoa), joka parantaisi huonon keskittymiskykyni. ”Ongelmasi ei ole huono keskittymiskyky”, lääkäri sanoi. ”Annat liian helposti ulkopuolisten häiriötekijöiden hajottaa huomiosi.”
Tämä oli minulle kuin kauan pimennossa ollut tieto olisi paljastunut. En siis ollut huonojen geenien tai lähtökohtien armoilla, vaan pystyin itse vaikuttamaan keskittymiskykyyni luomalla optimaalisen ympäristön tilanteissa, jotka vaativat keskittymistä. Ymmärsin ensi kertaa älyllisellä tasolla, miksi vammaiset henkilöt saavat yliopistolla osallistua tentteihin omassa huoneessa.
Olin itsekin käyttänyt tätä mahdollisuutta, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin. Kyse oli siis yksinkertaisesti optimaalisen ympäristön luomisesta koetilanteessa. Tentit ja koetilanteet eivät pohjimmiltaan ole kilpailuja, joissa jokaisella on samat lähtökohdat, vaan tärkeintä on luoda ympäristö, jossa kukin yksilö saa itsestään irti parhaan mahdollisen suorituksen. Jokainen kilpailee itsensä kanssa.
Toiminnallisuuden parantaminen eli työergonomia
Kun tein itselleni selväksi, että kaatumiseni syy ei ole heikot lihakseni, vaan ulkopuoliset ’häiriötekijät’, nämä ’häiriötekijät’ kuin ihmeen kaupalla hävisivät. Hoitajien ainoa tehtävä oli tarttua halvaantuneen puolen kyynärpäähän, nostaa paino lantiolta ja auttaa minua seisomaan tukevasti, mikä antoi jaloilleni tilaa liikkua.
Painon keventäminen lantiolta on vaikeaa, jos avustaja on lyhyempi kuin minä. Avustaja on täysin käsivoimiensa varassa, eikä hän välttämättä edes saa käsivarsiaan ojennettua niin, että se keventäisi painoa lantioltani, mikä antaisi jaloilleni tilaa liikkua. Ongelmaan on kuitenkin olemassa yksinkertainen apu: lyhytkasvuisten avustajien olisi hyvä käyttää työssä korkeapohjaisia kenkiä. En tarkoita korkeakorkoisia, vaan korkeapohjaisia, kuten korkeapohjaiset lenkkarit.
Se parantaisi työergonomiaa huomattavasti. Olen seisomapyörätuolissa toimiessani huomannut, että jo parin sentin korotus istuma-asennossa synnyttää käsivarsiin täysin erilaisen vipuvarren, mikä aktivoi heikot lihakset. Joskus en saa suljettua ikkunaa istuessani tavallisessa asennossa. Kun nostan istuinta, pystyn käyttämään käsivoimiani aivan eri suhteessa ja ikkunan kahva vääntyy helposti. Ehkä tämä johtuu myös siitä, että käsivarsilla on jalkojen tuki.
Olin 12-vuotiaana SOS-lapsikylien kansainvälisellä kesäleirillä Italiassa. Kesän aikana kasvoin 7 cm, mikä nosti itsetuntoani. Tähän on varmasti yksi syy se, että äkillinen pituuskasvu paransi koko ulkoista olemustani. Merkittävintä asiassa kuitenkin lienee se, että pituuskasvun myötä jäseneni toimivat eri suhteessa toisiinsa, millä oli vaikutus koko minua ympäröivään energiakenttään.
Olemme kaikki samassa tietoisuudessa
Ihmettelen, että henkilö, jonka kanssa olen henkisesti samalla aaltopituudella saattaa olla kanssani täysin eri linjoilla käytännön asioissa. Kirjoitukseni saattavat herättää henkilössä ylistäviä terveen järjen tuntoja, mutta käytännön tasolla yhteistyömme ei toimi ollenkaan ja henkilö toteaa yks’kantaan: ”Minkä minä sille voin, ettei minulle ole annettu tervettä järkeä samassa suhteessa kuin sinulle!”
Eräs henkilö manasi tuskastuneena omaa ’tyhmyyttään’ kun yritin opastaa häntä ChatGPTn käytössä. Aivan kuin teknologia ja sovellukset olisivat virheettömiä ja toimisivat aina moitteettomasti. On kuitenkin selvää, että kaikkia järjestelmiä ei ole onnistuttu suunnittelemaan niin intuitiivisiksi, että navigointi käy helposti ja löydämme asiat yhtä helposti kuin esimerkiksi tietynlaisen mutterin isosta tavaratalosta tai internetin maailmanlaajuisilta markkinoilta. Verkkosivuja ja postauksia päivitetään usein, eivätkä hakukoneet aina löydä niitä niin kuin olemme tottuneet. Se, että jotain ei löydy, voi riippua myös omasta selaimesta tai tietokoneen/laitteen asetuksista. Tietoverkkoihin ja koneisiin/laitteisiin pätee yhtä hyvin sanonta: ”Ei ole terveyden (älykkyyden) merkki sopeutua sairaaseen yhteiskuntaan.”
On ristiriitaista, että joku tunnistaa terveen järjen kirjoituksistani, mutta ei osaa soveltaa tervettä järkeä käytännön elämässä. Se, että joku tunnistaa terveen järjen kirjoituksistani on osoitus siitä, että hänessä itsessään on tervettä järkeä. Hän ei kuitenkaan toteuta ominta itseään käytännön tasolla, vaan soveltaa byrokraattisia sääntöjä elämässään ja elää täysin tämän 3D-maailman toimintatapojen mukaan. Ainut asia mikä ihmisiä erottaa on se, kuinka aivot ja sydän toimivat yhteistyössä. Intuitiivinen sydän toimii 5D-tietoisuudessa, ellemme anna 3D-egon hallita toimintaamme.
Elämme kaikki samassa kvanttikentässä, jossa jokaisella on pääsy kaikkeen ja täysi vapaus toteuttaa itseään omista lähtökohdista käsin. Jokaisen omista valinnoista riippuu missä suhteessa onnistumme toteuttamaan tervettä järkeä. Meillä kaikilla on samanlainen potentiaali kehittyä itsemme parhaimmaksi versioksi. Terve järki on oleellinen osa elämäämme, sillä se on universumin olemus.
Kotiväen tuki
Menestyneet ihmiset ylistävät kotiväen tukea ja merkitystä menestyksessään. Kun haluamme luoda tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa kaikki voivat hyvin meidän on laajennettava perhe- ja kotiväki – käsitystämme. Perhettämme ja kotijoukkoja eivät ole vain verisukulaisemme, vaan kaikki, joiden kanssa olemme tekemisissä. Kotijoukkoja ovat kodinhoitajat, avustajat ja terapeutit, jotka avustavat toimintarajoitteisia henkilöitä. Kotijoukkoihin voi katsoa kuuluvan myös asuntosuunnittelijat, vuokranantajat, isännöitsijät, huoltomiehet ja kaikki, jotka palveluillaan pyrkivät tekemään arjestamme sujuvampaa.
Kotijoukkoihin kuuluu galaktinen perheemme, joka vaikuttaa monella tapaa elämään maapallolla ja valmistaa ihmiskunnan suoraa yhteyttä tähtirotuihin ja ylösnousseisiin mestareihin. Kotiväkeä ovat myös päättäjämme, jotka lanseerasivat viimeisten hallitusneuvottelujen aikana ”Suomi liikkeelle”-ohjelman, jonka tarkoituksena on lisätä kansalaisten liikuntaharrastusta ja -mahdollisuuksia.
Hallituksen tavoitteena on ”kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä”, sillä ”hyvä toimintakyky on edellytys vanhusten hyvälle voinnille ja kotona asumiselle. Eniten tarvetta lisätä liikettä on henkilöillä, joiden toimintakyky on heikoin.” (Nämä ovat suoria lainauksia hallitusohjelmasta.) Avustajia välittävän yrityksen päätös ryhtyä siirtelemään minua kuin matkalaukkua ei siis ole vastenmielinen vain minun näkökulmastani katsottuna. Se on myös hallituksen tavoitteiden vastainen.
Yksittäisen kansalaisen vastuu
Ihmisten oletetaan olevan työelämässä mahdollisimman kauan. On siis terveen järjen mukaista, että terveydenhoito-, hyvinvointi- ja kuntoutuspalvelut koskevat kaikkia kansalaisia ikään katsomatta. Itse täytän ensi vuonna 65 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että Kelan kuntoutus lakkaa. Tämäkin byrokraattien laatima pykälä vaatii päivitystä.
Kotijoukkojen tuesta huolimatta kaikkein suurin vaikutus menestykseemme on kullakin yksilöllä itsellään. Merkittävintä ihmissuhteissa on se, miten puhumme itsellemme ja toisille. Puheillamme luomme yleisen ilmapiirin, joko negatiivisen tai positiivisen. Pelkkä näkökulman muutos vaikuttaa oleellisesti siihen, millaisen todellisuuden itsellemme luomme.
Yksittäiset kodinhoitajat ja avustajat ovat yleensä tietoisia asiakaslähtöisyyden tärkeydestä. Kuitenkin he pitävät velvollisuutenaan toimia esimiestensä määräysten mukaan. He eivät ajattele sitä, että toiminnallaan he antavat hiljaisen hyväksyntänsä vääränä pitämilleen toimintatavoille. ”Minä noudatin vain määräyksiä” ei ole puolustus, eikä mikään kun puhutaan ihmisen yksilöllisestä velvollisuudesta kuunnella sydämensä ääntä ja toteuttaa sitä, mitä pitää oikeana.
Vaikka päättäjiemme ja esimiestemme keskuudessa on poliittisia prostituoituja se ei tarkoita, että kansalaisten täytyisi toimia heidän laatimien byrokraattisten sääntöjen mukaan.
Jokaisella on oikeus ja velvollisuus toteuttaa juuri sitä, mitä pitää oikeana. Pelkästään tämän asian sisäistäminen, energian keskittäminen ja harkittu toiminta intuitiivisen sydämen ohjauksessa nostaa energiamme värähtelytaajuutta. Sille eivät tämän maailman poliittiset prostituoidut eli jäljellä olevat pimeyden voimien kätyrit voi mitään. Jokainen tekee itselleen ja yhteisölleen suuren palveluksen palauttamalla itsemääräämisoikeutensa sydämensä hallintaan.
Tulevaisuuden yhteiskunta ei tue toimintaa, joka perustuu valheellisiin hyvinvoinnin tunteisiin, kuten aineellinen omaisuus, yhteiskunnallinen status, asema, tai ylemmyys. Tulevaisuuden valuutta on tietoisuus ja välttääksemme julkiset ja henkilökohtaiset tappiot jokaisen on syytä orientoitua sydämensä mukaan.