Tämä kuva on sivuston kävijäkartta 2015 helmikuun alussa. Sitä on kiva katsella. Ei niinkään sen takia, että se näyttää kuinka paljon vierailijoita sivustolla käy, vaan sen takia, että se näyttää niin selvästi, että olemme samassa veneessä.
Elokuvassa 2012 Online Movie on pätkä, jossa Ian Xel Lungold esittää hyvin selkeästi Mayakalenterin perustan ja mayojen ennustukset tietoisuuden evoluutiosta. Nykyisen sivilisaation näkökulmasta tietoisuuden kehitys alkoi siitä kun apinoille syntyi perhetietoisuus 41 miljoonaa vuotta sitten. Sitä seurasivat heimotietoisuus, kulttuuritietoisuus, tietoisuus kansallisuudesta jne. Esitys tietoisuuden kehityksestä näyttää, kuinka olemme aikojen saatossa alkaneet korostaa omaa viiteryhmäämme (muiden kustannuksella).
Tietoisuuden evoluutiossa huomattavaa on, että se kiihtyy loppua kohden. Vuosituhansien ja vuosisatojen saatossa aikaisempien kehitysjaksojen aikana toteutunut luomistyö on vaatinut tulevilta sukupolvilta lyhyemmän ajan. Nyt elämme vaihetta, jossa muutos on kiihtynyt äärimmilleen: Luomistyöhön, joka ennen vuotta 1999 vaati 20 vuotta vaati sen jälkeen vain yhden vuoden. Universaalin tietoisuuden jakson aikana, joka Mayakalenterin mukaan alkoi 10. helmikuuta 2011 vuosi on muuttunut 20 päiväksi. Tuskin enää maailman johtavat poliitikotkaan pysyvät vauhdissa mukana.
Egotietoisuuden tasolla elävät ihmiset yrittävät epätoivoisesti sovittaa tämän hetken maailmaa vanhan maailman systeemeihin. Joidenkin poliitikkojen mielestä demokratia toimii itseään vastaan sallimalla ihmisten toimia vapaasti sisäisten impulssiensa mukaan. ”Vihapuheet” ja terroriteot halutaan saada loppumaan vapauksia (erityisesti sananvapautta) rajoittamalla ja internetiä suitsimalla, vaikka toisaalta tiedetään, että internet takaa demokraattisen osallistumisen.
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Eräs ystäväni tuli luokseni pian terrorismia vastaan järjestettyjen Pariisin mielenosoitusten jälkeen ja sanoi ahdistuneena, että kuka tahansa voi nykyisin internetin keskustelupalstoilla törmätä ääri-islamilaisiin mielipiteisiin. Hän ei ymmärtänyt sitä, että joku saattoi ajatella, kuten nämä ihmiset ja ihmetteli sitä, ettei heitä pidätetä, vaan he saavat vapaasti esittää mielipiteitään.
Näin puhuu ihminen, joka arvostaa suuresti omaa vapauttaan. Kukaan vapaassa demokratiassa elänyt ei kuitenkaan halua omia vapauksia rajoitettavan.
Itse sain ensimmäisen kunnon internetyhteyden vuonna 1999, minkä jälkeen pystyin vapaasti osallistumaan nettikeskusteluihin. Ensimmäiset vuodet olivat minulle todellista henkisen kasvun aikaa kun sulauduin uuteen internetkulttuuriin. Huomasin, millaisessa illuusiomaailmassa olin elänyt sitä ennen.
Keskustelut saivat minussa välillä aikaan suunnattoman ahdistuksen tunteen ja oli käsittämätöntä, miten joku saattoi ajatella niin kuin monet ajattelivat. Minusta tuntui usein, että oma elämänlaatuni kärsi kun luin anonyymien kirjoittajien mielipiteitä: Mielipiteet saivat minussa usein aikaan järisyttävän tunnereaktion, joka sai karvani nousemaan pystyyn ja ahdistava tunne jatkui joskus päiväkausia. Toisaalta minusta tuntui, että ihmiset tulivat minulle läheisemmiksi, sillä uskoin, että netissä lukemani anonyymien ihmisten mielipiteet edustivat sitä joukkoa, jonka kanssa olin kosketuksissa liikkuessani ihmisten ilmoilla.
Ahdistavista kokemuksistani huolimatta olen nykyisin jopa hyvilläni siitä, että jouduin käymään ne läpi, sillä ne auttoivat minua omassa henkisessä kasvussani. Nykyisin kun luen mielipiteitä, jotka poikkeavat omistani huomattavastikin ne valuvat kuin vesi hanhen selästä. Ei sen vuoksi, että en välittäisi siitä, mitä muut ajattelevat, vaan koska en näe ihmisiä kohteina, joille minun pitäisi tuputtaa mielipiteitäni ja jotka minun pitäisi saada ajattelemaan, kuten itse ajattelen. Ainut mitä voin tehdä on kuvata rehellisesti omaa todellisuuttani ja sitä, miksi ajattelen miten ajattelen.
Muut ihmiset ovat kuten minä: itsenäisesti ajattelevia, enemmän tai vähemmän manipuloinnille alttiita ihmisiä, joilla on oma tiensä kuljettavanaan. Jos he ajattelevat asioista täysin erilailla kuin minä se tarkoittaa vain, että tietoisuuden tasomme on erilainen. Kyse ei ole oikeasta ja väärästä, vaan siitä, että molemmat kuuntelevat sisäistä ääntään ja ovat rehellisiä itselleen. Varmaa on, että jokainen joutuu jossakin vaiheessa kohtaamaan elämän realiteetit ja punnitsemaan tarkoin, mikä tie vie elämää eteenpäin. On tärkeää, että tämä kehitysprosessi saa edetä vapaasti omalla painollaan.
Mielestäni vihapuheet ja terroriteot eivät edellytä mitään erityistoimenpiteitä. Tämä sen vuoksi, että yhteinen universaali tietoisuutemme on holografinen luonteeltaan. Gregg Braden esittää elokuvan 2012 Online Movie kohdassa 2:20:34-2:27:10 Mandelbrotin fraktaalin avulla mitä tämä tarkoittaa käytännössä: joka ikinen meistä vaikuttaa asenteillaan, teoillaan ja tunteillaan yhteiseen tietoisuuteemme. Voimme käytännössä keventää toistemme taakkaa meditoimalla tai rukoilemalla toistemme puolesta. Tärkeintä on, ettemme myrkytä yhteistä tietoisuuttamme vihan ja pelon tunteilla, jotka ovat värähtelytaajuudeltaan matalia ja hitaita. Niillä on negatiivinen vaikutus fyysisessä olemuksessamme niin, että se vähentää mahdollisuuksiamme toimia rakentavasti yhteistyössä muiden kanssa.