Menimme eräänä päivänä viime kesänä avustajani kanssa kaupungille. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin ja oloni oli loistava. Saavuimme tavarataloon, johon olin sopinut tapaamisen erään ystäväni kanssa. Heti kun astuimme sisään tavaratalon etuovesta vatsassani tuntui epämiellyttävä nipistys ja minulle tuli tunne, että minun oli päästävä pikaisesti vessaan. Vatsaani väänsi ja minulle tuli tunne, että päiväsuunnitelmiin taisi tulla muutos.
[image source_type=”attachment_id” source_value=”241″ align=”right” effect=”none” size=”small” autoHeight=”true”]
Maassani on viralliset ohjeet siitä, miten vammaisvessa pitäisi rakentaa ja varustaa. Yksi vammaisvessan perusvarusteista on käsisuihku (bidé-suihku).
Useita vuosia aikaisemmin olin laittanut tavaratalolle palautetta siitä, että vammaisvessassa ei ollut käsisuihkua. He ottivat minuun yhteyttä asian tiimoilta ja kysyivät, mitä muuta heidän tulisi ottaa huomioon. Siinä hetkessä mieleeni tuli heti tavaratalon pienempi vammaisvessa, jossa ei ollut edes kunnon vesipistettä. En kuitenkaan vaivautunut asiasta mainitsemaan, vaan ajattelin, että kunhan edes isompaan vessaan asennetaan käsisuihku niin hyvä on.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Nyt minä olin juuri siinä pienemmässä vessassa, jossa ei ollut käsisuihkua. Tunsin istuvani korviani myöten paskassa ja sain syyttää siitä vain itseäni. Vessassa oli varustuksena vain pieni lavuaari käsien pesua varten ja vesi juoksi vain kun piti kättään hanan alla.
Vaatteeni olivat likaiset, vettä ei ollut ja jokainen liikkeeni vain lisäsi sotkua ympärilleni.
Onneksi minulla oli puhelin, jolla saatoin kutsua avustajani paikalle.
Vessassa oli myös kutsu, jolla saimme yhteyden tavaratalon vahtimestariin.
Aikamme pähkäiltyämme päätimme siirtyä vessaan, jossa oli käsisuihku.
Vahtimestari toi minulle jätesäkkejä, leikkasimme yhteen säkkiin reiän pääaukoksi, vedin säkin ylleni ja siirryimme veden äärelle.
Tammikuun lopulla sain muistutuksen tästä tapauksesta kun kaaduin huoneessani ja makasin tuntikausia lattialla pääsemättä ylös. Sain pienen kosketuksen niiden ihmisten elämään, joille tilanne on arkipäivää.
Minulle tuli tunne, että ystävänpäivä, jolloin muistamme läheisiämme on juuri sopiva hetki muistuttaa ihmisiä niistä miljoonista ihmisistä, joilla ei ole juoksevaa vettä tai jotka heitteille jätettyinä makaavat päivästä toiseen pissassaan ja ulosteissaan. Nämä ovat vain kehon kokemuksia, mutta kaikki tallentuu kollektiiviseen muistiimme, yhteiseen mieleemme. Ne ovat muistuttamassa meitä siitä, että kaikesta upeasta tekniikasta huolimatta teemme oman ja toisten elämän hyvin vaikeaksi kun emme vaivaudu tekemään sitä, mihin järjen ääni, sydän meitä kehottaa.
Joskus kun ajattelen maailmaa minusta tuntuu kuin istuisimme korviamme myöten paskassa. Päästäksemme pinteestä meidän ei tarvitsisi kuin hypätä varjomme yli ja vetää jätesäkki ego-ystävällisen kehomme yli ja voisimme siirtyä elämän veden äärelle. Se pesee kaiken sotkun, jonka ego-ystävällinen kehomme saa aikaiseksi.
Lue myös:
Google Images:
Käsisuihku