Kaikki on täydellistä

Geopoliittisen vaikutusvallan muutos

Viime viikolla katsoin Youtubessa videon, jossa eräs talouden asiantuntija puhuu maailman geopoliittisen vaikutusvallan muutoksesta.

Vuoteen 2000 olemme eläneet maailmassa, jossa 1/6 maailman väestöstä, miljardi ihmistä on hallinnut 80% maailman taloudesta.

Loput viisi miljardia on joutunut tulemaan toimeen 20 prosentilla.

Vuoteen 2050 mennessä maailman väestö lisääntyy arvioiden mukaan kolmella miljardilla. 100 milj lisäyksestä on nykyisissä rikkaissa maissa ja 2,9 miljardia kehitysmaissa.

Väestösuhde tulee siis olemaan nykyisten rikkaiden maiden 1,1 mrd kehitysmaiden 8 mrd vastaan.

Taloudellinen valtasuhde tulee jakaantumaan niin, että nykyisillä rikkailla mailla on hallussaan 35% omistuksista ja kehitysmailla 65%. Siis 1,1 mrd vastaa 35 prosentista, 8 mrd vastaa 65 prosentista.
Kuulostaa kutakuinkin reilulta.

Kun katsoin esitelmää mieleeni pulpahti ajatus: Kaikki on täydellistä!

Olin jokseenkin hämmentynyt ajatuksesta, sillä en ole koskaan oikein sulattanut tätä itämaisten gurujen käsitystä kaiken täydellisyydestä. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että minä olen juuri niin täydellinen kuin olen kullakin hetkellä, eikä kenenkään pidä odottaa mitään muuta, mutta se on mielestäni vähän eri asia. Vai onko sittenkään?

Yhden asian käsitin luentoa kuunnellessani: kehityssuunta on jonkinlaisen tasapainon saavuttaminen. Mutta sehän puhuu aivan eri kieltä kuin uutiset, joiden mukaan kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa koko ajan.

Luennoitsijan mukaan Kiina on keskiluokkaistumassa.
Miten tämä on mahdollista maassa, jonka hallitus uutisoinnin mukaan alistaa kansaansa? Vai onko meitä johdettu harhaan?

Mieleeni tulee kirjoitukseni Vallanhimosta rakkauden voimaan, jossa esitän, että hallitsijat ovat kautta aikojen pimittäneet ihmisiltä tiedon universumin voimallisimmasta laista – vetovoiman laista – voidakseen alistaa kansat hallintaansa.

Asia tuli puheeksi kun vetovoiman lakia havainnollistavan Secret-elokuvan linkitykset hävisivät Youtubesta. Ajattelin, että tämä elokuva, joka on saanut lukemattomat ihmiset näkemään ajatuksen voiman merkityksen pitäisi olla vapaassa levityksessä, joten linkitin sen kiinalaiseen videopalveluun.

Eikä kulunut kauan kun linkeissä ilmestyi viesti: Pahoittelumme! Tekijänoikeudellisistä syistä video katseltavissa vain Kiinassa. Mitä tämä kertoo?

Maa, jota on vuosikymmeniä syytetty epädemokraattisuudestaan on ainoa maa maailmassa, jossa tämä elämän mullistava elokuva on vapaassa levityksessä!

Näkemässäni pankkiirin luennossa tämä on huolissaan rikkaiden maiden kilpailukyvystä ja tulevaisuudesta, mutta tässä asiassa länsimaat jatkavat rahanhimossaan oman oksansa sahaamista, kuten ovat tehneet tähänkin asti siirtämällä tuotannon kaikkineen kehitysmaihin.
Mutta sehän ei ole ollenkaan huono asia.

Yhteiskunnan muutos Maon Kiinassa

David Rockefeller kirjoitti 70-luvulla:

[framed_box rounded=”true”]”Olipa Kiinan vallankumouksen hinta mikä tahansa, se on ilmeisesti onnistunut … edistämään korkeaa moraalia ja yhteisöllistä tarkoitusta…. Kiinan valtavat yhteiskunnalliset edistysaskeleet ovat hyötyneet suuresti ideologian ja päämäärän yhtenäisyydestä….. Kiinan yhteiskunnallinen kokeilu puheenjohtaja Maon johdolla on yksi historian tärkeimmistä ja menestyksekkäimmistä kokeiluista.” New York Times, 8-10-1973[/framed_box]

Tämä lausunto on pinnallisen historiantutkimuksen johtopäätös. Täytyy myös ottaa huomioon, että 1970-luvulla Rockeferilla ei ollut käytettävissään sitä tietoa, mikä meillä on nyt: Ettei tämä sama ideologia onnistunut luomaan samanlaista kehitystä edesmenneessä Neuvostoliitossa, eikä se tule onnistumaan muuallakaan.

Merkittävin asia Kiinan kehitystä ajatellen ei suinkaan ole maan vaalima yhtenäinen ideologia.

Joidenkin tutkijoiden mukaan Mao Zedongin merkittävin saavutus oli se, että hän antoi lähtöpassit maata riistäneille länsimaisille imperialisteille. Kun Kiina oli omillaan se saattoi valita oman tiensä, ja kehittyminen maan omilla ehdoilla saattoi alkaa.

Sillä on ollut hintansa, mutta se hinta pitää suhteuttaa hintaan, jonka Kiina maksoi kun imperialistit hallitsivat maata.

Kiinan vapaudestaan ja itsenäisyydestään maksama hinta näyttäytyy täysin eri valossa tästä näkökulmasta katsottuna.

Maon visio siitä, että kansa tarvitsi yhteisen päämäärän ja ideologian kertoo hänen ihmistuntemuksestaan ja siitä, että hän näki ihmisen henkisenä olentona, jota motivoi henkiset tavoitteet.

Yhteiskunnan muutos ja henkinen kasvu

Viimeksi kun olin Kiinassa televisiossa näytettiin ajankohtaisohjelma, jonka mukaan Kiina tarvitsee täydellisen koulutusreformin. Ihmisiä on vuosisatojen ajan opetettu ulkoapäin ohjautuviksi:
ensin lapset kuuntelevat vanhempiaan, sitten opettajiaan, sitten työnantajaansa ja esimiestään, auktoriteetteja. Missä vaiheessa he oppivat ajattelemaan itse?

Nykyinen tilanne ei tue kestävää kehitystä. Ohjelman mukaan maa tarvitsee ennen kaikkea sisältäpäin ohjautuvia ihmisiä.

Ohjelma osoitti minulle, että Kiinan johto on täysin tietoinen, mitä kansalaiset tarvitsevat, eikä tarpeilla ole mitään tekemistä ihmisten kyhäilemien ideologioiden kanssa. Ongelmat Kiinassa ovat samoja kuin ns. demokraattisissa länsimaissa.

Näkemässäni Haiti-dokumentissa haastateltiin naista, joka on tutkinut avustusjärjestöjen toimintaa yli 20 vuotta.

Hän kertoi, että kun varoja Haitin maanjäristyksen (2010) uhrien auttamiseksi alettiin kerätä kansainvälinen yhteisö kokoontui New Yorkissa. Johtajien muistissa oli selvästi kaikkien hyvien pyrkimysten epäonnistuminen Ruandassa ja he vannoivat pyhästi, että tällä kertaa yhteisissä pyrkimyksissä onnistuttaisiin.
Haitista piti tulla käännekohta auttamistyössä.

Mutta näin ei tapahtunut, nainen sanoi.

Mielestäni näin kyllä tapahtui. Kaikki ei tapahtunut, kuten odotettiin, mutta tulos on aivan yhtä todellinen: Haitin tilanne osoittaa selvääkin selvemmin, että rahalla ei saa mitään aikaiseksi, ellei auttajat onnistu nostamaan ihmisiä heidän uhrimentaliteetistaan.

Luomme itse oman todellisuutemme

80-luvun alussa luin erään amerikkalaisen lääkärin kirjoittaman kirjan, jossa hän kuvaili joidenkin ihmisten ilmiömäistä taitoa luoda fyysinen sairaus kun heidän piti ratkaista henkisiä ongelmiaan ja päästä tasapainoon.

Kun ajattelemme, että maapallo on yksi kokonainen organismi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ajatukset voidaan soveltaa koskemaan koko maailmaa: kaikki mikä maailmassa tapahtuu on maapallon pyrkimystä saavuttaa tasapaino.

Tämä on täydellisyys: muutumme aina 0 – 100% välillä. Kaikilla on mahdollisuus sataprosenttiseen suoritukseen ja saavuttaa parhain mahdollinen tulos. Kuinka hyvin onnistumme tavoitteissamme riippuu aina siitä, miten onnistumme vapautumaan egomme illuusioista, voittamaan pelkomme ja demonimme.

Haitissa ei ole mitään vialla. Ei myöskään Kiinassa, Neuvostoliitossa tai USAssa. Kaikkialla ihmiset luovat itse oman todellisuutensa.

Nämä ajatukset täydellisyydestä saa Äiti Teresan nauravat kasvot välähtelemään mielessäni ja mieleeni nousee muisto: vuonna 1979 Äiti Teresa oli valittu Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Suomessa ilmestyi hänen elämänkertansa, jonka luettuani olin niin vaikuttunut hänen työstään Intian sairaiden ja köyhien parissa, että tartuin oitis kynään ja kirjoitin hänelle kirjeen.

Aloitin sen ilmaisemalla ihailuni hänen työtään kohtaan. Ilmaisin huoleni länsimaiden suurkaupunkien kodittomien ja itsensä hylätyksi tuntevien puolesta.

Lopuksi esitin hänelle toiveeni liittyä hänen tiimiinsä tehdäkseni oman osani ihmisten auttamiseksi.

Muistan selvästi tunteeni kirjettä kirjoittaessani ja muisto saa minut nyt nauramaan:

Siis minä, juuri aivoinfarktin sairastanut, puhekyvytön ja vaikeasti liikuntavammainen tytönruipelo olin valmis siltä istumalta matkustamaan maailman ääriin auttaakseni ihmisiä voimaan paremmin.

Äiti Teresa avustajineen vastasi kirjeeseeni. Hänen sanomansa oli lyhyt ja selkeä: ”Pysy siellä missä olet.”

[blockquote align=”right”]Pysy siellä
missä olet.

Äiti Teresa[/blockquote]

Nyt 33 vuoden jälkeen olen edelleen täällä, missä olen. Ja lähetän sanomaani neljällä kielellä maailman ääriin. Ja tunnen olevani osa tiimiä.

Lue myös:

Vallanhimosta rakkauden voimaan

Videot:

James Wolfensohn: The Shift of the Socio-Economic Power in the World

David Icke: We Create Our Own Reality

Yle Areena: Mother Teresa