Olen kuukausia miettinyt, mikä taika liittyy siihen, että fysioterapeuttini kanssa jumppa on hauskaa, eikä se parhaimmillaan väsytä lainkaan ja kaikki tuntuu tapahtuvan itsestään kun taas se on yhtä hengen tuskaa kun avustajani yrittää auttaa minua.
Voisin tehdä niin paljon jos juttu toimisi aina yhtä sujuvasti kuin jumpparini kanssa. Ajatellessani asiaa mielessäni alkoi pyöriä Henkinen todellisuus-video, jossa esitetään, kuinka me hiljentämällä ajatuksemme voimme ladata kehoomme kosmista energiaa meditoidessamme.
Uskon, että kaikki liittyy fyysisen kehon, eteerisen kehon ja astraalikehon kolmiyhteyteen: Fysioterapeuttini osaa auttaa minua niin, että olen puoliksi meditatiivisessa tilassa kun jumppaan ja energiat virtaavat vapaasti. Avustajani odottaa koko ajan toimintaohjeita minulta: ajatukseni hajottavat tekemisen ja jumppa jää lihasten olemattomien energiavarojen liikuttelemiseksi.
Toisaalta edes ammatissa toimivat fysioterapeutit eivät aina osaa auttaa minua niin, että tunnen todella hyötyväni jumpasta. Jotkut odottavat yksioikoisesti minun tekevän perässä kaiken, mitä he itse pitävät hyvänä edes yrittämättä luoda minuun kiinteämpää yhteyttä. Kuitenkin on yleisesti tiedossa, että parhainkaan fysioterapeutti ei voi kuntouttaa ketään, ellei hän pysty aktivoimaan kuntoutujan omia (luomis)voimia.
Ajatellessani asiaa pidemmälle ymmärrän, että tämä on kaikkien työnantajien ongelma: Kuinka saada työntekijät näkemään, miten he voivat parhaiten olla avuksi ja saada heidät edistämään yhteisiä päämääriä. Yksityiskohtaisista toimintaohjeista ja opastuksesta huolimatta saattaa tositilanteessa tuntua siltä, että työntekijä noudattaa aivan omaa logiikkaansa ja huomioimatta jääneisiin seikkoihin on aina puolustus: ”Anteeksi, unohdin.”
Unohtaminen on inhimillistä, mutta kun se tapahtuu useamman kerran samanlaisessa tilanteessa mieleen nousee väistämättä kysymys, millä mielellä työntekijä oikeastaan tekee työtään. Jotkut työnantajat eivät tämän ongelman vuoksi edes palkkaa työntekijöitä, etenkin jos kyseessä on väliaikainen työsuhde. He katsovat, että apuvoimien tuoma hyöty on olematon, jos heidän oma luomisvoimansa juuttuu apuvoimien ohjaamiseen, eivätkä he voi keskittyä omaan työhönsä.
Mieleeni tulevat Jeesuksen sanat: Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat. Matteus 15:14
Jeesus vastasi näin opetuslapsilleen kun nämä sanoivat, että fariseukset ja lainoppineet olivat pahoittaneet mielensä Jeesuksen opetuksista, jotka puhuivat perinnäissääntöjä ja sikäläisen yhteiskunnan normeja vastaan.
Mitä on tämä sokeus, josta Jeesus puhuu tässä minun asiayhteydessäni?
Se on kykenemättömyyttä nähdä ja kohdata itsemme ja toisemme sellaisina kuin olemme. Ihmisillä on taipumus nähdä itsensä ja toisensa yksittäisten egojen määritelmien mukaan ja he näkevät toisensa lähinnä toimenpiteiden kohteina.
Harvassa ovat ihmiset, jotka ovat täysin sisältäpäin ohjautuvia ja jotka näkevät itsensä ja myös muut ihmiset osana luomistyötä: he keskittyvät toimissaan omien ja muiden luomisvoimien vahvistamiseen. He tietävät, mitä heidän oma luomistyönsä edellyttää ja he pyrkivät turvaamaan muille ihmisille samat edellytykset. He osaavat arvioida, milloin heidän tukeaan tarvitaan ja milloin heidän on paras olla häiritsemättä toisen luomisprosessia.
Työnantajat odottavat työntekijöiltään tietynlaista oma-aloitteisuutta. He eivät hae pelkästään työntekijöitä, vaan yhteistyökumppaneita, jotka pystyvät sisäistämään toimenkuvansa niin, että he osaavat arvioida, miten he voivat kussakin tilanteessa olla avuksi. Se edellyttää jokaiselta omien luomisprosessien tuntemista, sillä vain ihminen, joka tuntee itsensä pystyy olemaan avuksi myös muille. Voidaksemme toimia päämäärätietoisesti ja tehokkaasti meidän on vähintään tunnettava työkalumme – kehomme tasoineen – joiden kanssa operoimme.
Tähän asiaan kulminoituu kaikki, mitä tarvitaan onnelliseen elämään. Harmoninen kaikkeus kirjan tekijä Ensio Lakanen poikansa Janin kanssa on kuvannut tätä prosessia artikkelisarjassa Henkinen valmentautuminen. Artikkelit on kirjoitettu huippu-urheilijan valmentautumista ajatellen, mutta ajatukset pätevät kaikkeen tekemiseen: kun kaikki osaset loksahtavat kohdalleen saavutamme flow-tilan, jota Lakanen kutsuu suoritushurmioksi. Tätä tilaa kuvaan tekstissäni Esimakua tulevasta.
Flow ilmiötä tutkinut Chicagon yliopiston psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi on kirjoittanut aiheesta kirjan: ”Flow – Elämän virta”.
