Laitoin viime viikonloppuna myyntiin ystävän koiralle hankkimani vesipatjan, joka on ollut tyhjän panttina kellarissa, koska koira lähti autuaammille leposijoille. Määritin patjalle lähtöhinnan ja laitoin sille kahden viikon huutokaupan kun ajattelin, että ihmiset tarvitsevat miettimisaikaa tällaiselle hankinnalle.
Heti kun olin saanut ilmoituksen tehtyä patjalle ilmaantui innokas ostaja, joka olisi halunnut ostaa patjan heti. Lisäsin kauppaan ’osta heti’ mahdollisuuden.
Olin viestitellyt mahdollisen ostajan kanssa sähköpostitse. Hän halusi maksaa ostoksen PayPalin kautta. Minä taas toivoin hänen maksavan ostoksen suoraan pankkitililleni. Heti kun hän oli saanut tilinumeroni sain häneltä ilmoituksen, että hän oli lähettänyt PayPal-tililtään tililleni 1040 €. Se oli 800 € enemmän kuin patjan osta heti-hinta. Ostaja halusi, että minä maksan kuljetusfirmalle 800 € kun patjaa tullaan hakemaan.
Sain kaksi viestiä, joiden mukaan nimelläni oli PayPal maksumääräys 1040 €. Saadakseni rahani minun piti lähettää kolmannelle osapuolelle, malesialaiselle kuljetusfirmalle, 800 € itselleni tuntemattoman maksujärjestelmän kautta, ottaa kopio tekemästäni maksusuorituksesta ja lähettää se nimeltä mainitsemattomaan paikkaan.
Sen sijaan lähetin ostajalle viestin:
[framed_box rounded=”true” align=”center”]Hei,
Näyttää siltä, että et ole kiinnostunut vesipatjasta, vaan jostakin aivan muusta.
En pelaa tällaisia rahapelejä.
Kaikkea hyvää! Nauti blogistani (glowinthedarkness.net)
Terv.Sirkka[/framed_box]
Kun laitoin myynti-ilmoituksen uudelleen Huutonet-palveluun laitoin täpän kohtaan ”Rajaa tunnistautumattomat huutokaupan ulkopuolelle.”
Olen aina ajatellut, että kaikilla pitää olla mahdollisuus osallistua huutokauppaan. En itsekään haluaisi aina rekisteröityä eri sivustoille voidakseni käyttää palvelua. Toisaalta tunnistautumisessa ei ole mitään ongelmaa henkilölle, joka on oikeasti tekemässä kauppaa netissä. Kuten joku osuvasti eräällä keskustelupalstalla mainitsi: ”In God we trust. Others pay with cash.”
Tämä episodi saa minut muistelemaan aikaa, kun olin juuri saanut kiinteän internetyhteyden ja netti tuntui olevan musta aukko, jonka toiminnasta ja toimintatavoista en tiennyt mitään.
Eräänä iltana sähköpostiini kilahti viesti, jonka mukaan eteläafrikkalaisessa pankissa oli iso summa rahaa, jonka siirtämiseen viestin lähettäjä sanojensa mukaan tarvitsi apuani.
”Mikäs siinä, jos voin olla avuksi”, kirjoitin vastauksessani. Minulle se oli hyppy tuntemattomaan ja olin utelias näkemään, mihin päädyin.
Viestittelimme useiden päivien ajan. Vaikka keskustelukumppanini mukaan keskustelu oli luottamuksellinen huomasin kielenkäytöstä, että viestejä kirjoittivat useat henkilöt. Mitä se sitten tarkoitti, jäi arvailujen varaan.
Suurta rahansiirtoa suunnitteleva kumppanini pyysi minulta 2500 € muodollisuuksien hoitamiseen. Saisin rahat tietenkin takaisin kun siirto oli suoritettu.
Mietin pääni puhki mistä saisin yht’äkkiä 2500 €. Kun minulle alkoi selvitä, mitä kautta rahan hankkisin tulin ajatelleeksi, että jos itse olisin tekemässä isoa pankkisiirtoa en varmasti jättäisi mitään osaa rahansiirrosta tuiki tuntemattoman ihmisen varaan.
Yritin selvittää mikä on tämä eteläafrikkalainen pankki, jossa (oletettavasti) kymmenet miljoonat dollarit odottivat siirtoa Luxemburgiin. Oliko henkilöstössä mahdollisesti keskustelukumppanini nimi.
Olin hyvin yllättynyt kun googlasin nimen ja hakukone ohjasi minut poliisin sivustolle, jossa kerrottiin nigerialaiskirjeistä ja nettihuijareiden luovista rahanhankintatavoista. Tarinoissa oli paljon käytännön esimerkkejä siitä, miten ihmisiä oli vedätetty, joskus jopa niin, että he olivat menettäneet kaiken.
Kun olin lukenut poliisin tarinat olin aivan äimänä. En voinut ymmärtää, miksi nämä ihmiset, jotka olivat ilmeisesti hyvin älykkäitä ihmisiä valitsivat kaikista mahdollisuuksistaan elinkeinokseen valehtelun ja muiden ihmisten pettämisen. He olivat järjestäneet minulle ikimuistoisen virtuaaliseikkailun, joka oli nostanut minut ajan ja paikan yläpuolelle, mihin ei edes moni miljoonabudjetin elokuva pysty ja joka oli herkistänyt antennini tuntemattomille taajuuksille.
Kirjoitin ajatuksistani viimeisessä sähköpostissani tälle ”eteläafrikkalaiselle pankkiirille”. Vastaus oli lyhyt ja tyrmäävä: Sinä et ymmärrä mitään.
Ehkä en ymmärräkään mitään näistä nettihuijareiden kuvioista. Tämän verran minä kuitenkin ymmärrän: Ihminen, joka pettää toista lyhytaikaisen voiton toivossa pettää ennen kaikkea itseään, sillä hänen omasta asenteestaan muodostuu vähitellen hänen oman helvettinsä. Hän ei edes salli itselleen täydellisen ilon, yhteyden ja tyydytyksen tunteita, jotka ovat mahdollisia kun yhteydet joka suuntaan ovat moitteettomat.