Cross trainer (hiihtosimulaatio)
Vanhin kuntolaitteeni on Crosstrainer, johon tutustuin 8 vuotta sitten ollessani kuntoutuskeskuksessa. Kuntosaliohjaajat eivät ensiksi edes suositelleet sitä minulle, sillä he näkivät minut pyörätuolissa, mikä ei tee mitenkään liikunnallista vaikutelmaa. Nähdessäni laitteen toiminnassa ajattelin kuitenkin, että se oli juuri sitä mitä tarvitsin. Avustajani avittamana pääsin laitteen kyytiin ja poljettuani sillä yhden minuutin päätin hankkia laitteen itselleni kotiin.
Päätös oli helpompi tehdä kuin toteuttaa. Kaikki markkinoilla olevat Crosstrainerit tuntuivat olevan kuntosalikäyttöön suunniteltuja, pituudeltaan 160 cm. Minun silloiseen pieneen yksiööni se oli liian suuri. 135 cm pitkä laite vielä menettelisi. Selailtuani aikani tarjontaa netissä käyttämäni postimyyntipalvelu tarjosi minulle 135 cm pituista laitetta edulliseen kanta-asiakashintaan.
Tekstissäni ’Tasapainoinen elämä omilla ehdoilla’ kirjoitan näkemyksestäni, että vaikka lähtötilanteeni 35 vuotta sitten näytti toivottomalta minun täytyi itse etsiä haasteet, jotka veivät elämääni eteenpäin aivan samoin kuin lapsi, joka kehittyy oman intonsa ajamana kohdatessaan uusia haasteita.
Kun sain Crosstrainerin kotiini minulla oli uusi haaste. Ensimmäinen haasteeni oli, miten pääsin vaivattomimmin sen kyytiin. Ratkaisu oli lähempänä kuin arvasinkaan:
istun korkealle baarituolille laitteen peräpäähän, josta terapeutti nostaa minut seisomaan.
Väärään asentoon pyrkivään nilkkaan hän asettaa ennen seisomaan nousua nilkkatuen ja sitoo jalan vielä tarranauhalla polkimeen, ettei se putoa kyydistä. Lisäksi jalan alla on liukueste.
Ensimmäisillä kerroilla en pystynyt polkemaan Crosstrainerilla kuin pari minuuttia, mutta kun harjoittelu pääsi kunnolla vauhtiin jaksoin helposti polkea sillä jokaisen treenin alussa 5-10 minuutin lämmittelyn.
Kävelymatto
Moottoroimaton kävelymattoni on oma lukunsa. Kun sain sen kotiini minulla oli vain vankka usko siihen, että kehoni orientoituisi uuteen haasteeseen.
Otettuani ensimmäisen kerran matolla terapeuttini avustamana muutaman askelen minusta tuntui kuin olisin juossut pitkän juoksulenkin. Se tuntui kuitenkin hyvältä.
Löysimme laitteelle hyvän paikan ja asensimme sen peräpäähän seinään kiinnitettävän taittoistuimen.
Kävelyharjoitukset matolla ovat minulle uudenlainen kävelykokemus – tai pikemminkin muistutus luonnollisesta kävelystä. Matto on moottoroimaton, joten minun pitää päkiällä painaa jalan alla olevaa liukuhihnaa, että saan sen liikkeelle. Jalkapohjallani pitää olla suora kosketus mattoon. Ensimmäiset askeleet olivat suuri ponnistus. Minusta tunti, että impulssit kulkivat läpi kehon.
Tajusin, että kävely ei ole pelkästään jalkojen siirtelemistä toisen eteen, mitä olin tehnyt kepillä kävellessäni, vaan jalkapohjat ovat osa monimutkaista säätelymekanismia. Ensimmäisen kerran tulin ajatelleeksi mitä tarkoittaa kun sanotaan, että jollakin on vetävä askel: kyse on siis siitä kuinka paljon henkilö saa potkua päkiäänsä.
Ymmärsin, miksi en ole koskaan pitänyt kengistä, varsinkaan vammautumiseni jälkeen. Minusta tuntuu kuin silmäni peitettäisiin kun puen kengät jalkaan. Kun 1980-luvulla kepillä kävely oli pääasiallinen liikkumiskeinoni minusta tuntui aina, että kun tunsin jalkapohjani koskettavan alustaa kävely sujui paremmin.
Tutkimusten mukaan jalkapohjassa on 200 000 hermopäätettä, jotka antavat aivoille asentoa ja tasapainoa koskevaa tuntopalautetta. Tuntoyhteyden häviäminen merkitsee sitä, että aivoilla on vähemmän informaatiota säätelyn ylläpitämiseksi.
Kävelymatto on ollut käytössäni neljä vuotta. Alussa meidän täytyi tehdä laitteeseen omat viritykset, koska minun täytyi pitää korkeammalta kiinni, mikä ojensi kehoani ja teki kävelystä helpompaa.
Parin vuoden kävelyharjoitusten jälkeen minulle tuli tunne, että kuntoni puolesta voisin kävellä matolla vaikka kuinka kauan, mutta virheasennon vuoksi kehoni kipeytyi niin, että oloni oli sietämätön.
Viime vuonna otimme käyttöön talutusvyön, jonka avulla fysioterapeutti estää kehon kiertymisen virheasentoon. Teetimme myös koko jalan tuen virheasentoa korjaamaan. Jalkatukea ajatellen kävelymatto on liian kapea. Liukuhihna jalkojen alla on vain 34 cm leveä, minkä vuoksi joudun sovittelemaan askeliani.
Toivon, että kuntoiluvälineiden suunnittelijat ja valmistajat tuottaisivat ne erilaiset tarpeet mielessään, eivätkä tuottaisi standardivälineitä normikäyttäjille. Siten laitteista saisi parhaimman hyödyn myös ihmiset, jotka eivät toiminnallisesti mukaudu laitteiden tarpeisiin, mutta jotka tarvitsisivat kipeästi laitteiden tuottamaa liikunnallista vaikutusta.
Periaatteessa kuntoiluvälineet voitaisiin lähtökohtaisesti suunnitella samoin kuin esim. sähköpyörätuolit: peruslaitteen lisäksi niihin voisi suunnitella lisäosia, joiden avulla laite on helppo kustomoida eri tarpeisiin.
Kaarilauta
Kaarilauta, jolla voin venyttää ja rentouttaa selän, lantion ja vatsan lihaksia ja avata rintakehän on korvaamaton apuväline.
Laite harjoittaa myös ristiselkää ja takareisien lihaksia.
AbDoer Twist
Minulla itselläni on spastinen halvaus, mutta spastisuus kehossani ei ole mitään verrattuna tilanteeseen, jossa spastisuus jäykistää koko kehon niin, että jäseniä on vaikea saada edes passiivisesti ojentumaan. Olen kuntoutuskeskuksessa usein havainnut kuinka haasteellista tämä on fysioterapeuteille. Minunkin terapeutilla pitäisi olla vähintään kolme kättä kun teemme venytyksiä. Siis piti olla.
Viime vuonna hankin laitteen, joka liikunnallisten toimintojensa lisäksi sopii erinomaisesti spastisten raajojen venytykseen:
Istuttuani penkille laitamme ison terapiarullan jalkojeni väliin spastisuutta laukaisemaan. Terapeuttini sitoo vasemman käteni laitteen kahvaan tarranauhalla, minkä jälkeen voimme venyttää kehoa takaviistoon puolelta toiselle.
Harjoitellessamme laitteella opimme tuntemaan toisenkin keinon spastisuuden laukaisemiseksi ja kehon harjoittamiseksi:
Kun kumarrun alas halvaantuneelle vasemmalle puolelle ja yritän nousta ylös se on vaikeaa, koska vasen puoli kehostani jäykistyy. Käsivarsi kiertyy spastiseen asentoon.
Kun terapeutti suoristaa sormeni ja kiertää peukalon ulospäin ollessani ala-asennossa, ja pitää ne suoristettuna noustessani ylös spastisuus ei vaikuta ja nouseminen on helppoa. Näin olemme pystyneet harjoittamaan kehoani aivan uudella tavalla.
Tämä toimii minulla. Kaikki spastiset tapaukset ovat kuitenkin erilaisia, joten ratkaisujen löytäminen näihin ongelmiin riippuu siitä miten kuuntelemme sisintämme. Minun tapauksessani ajatuksen sormien ojentamisesta esitti alunperin terapeuttini.
Seisominen yhdellä jalalla (puolapuut)
Olin kuntoutuskeskuksessa viimeksi kun kävin Kiinassa. Opin siellä erittäin yksinkertaisen ja tehokkaan tavan harjoittaa kehon hallintaa: seisominen yhdellä jalalla.
Päällepäin harjoitus ei näytä miltään, mutta se on paljon raskaampi kuin voisi kuvitella. Vaikutus on täysin erilainen kuin kahdella jalalla seistessä kun paino on tasaisesti kehon molemmilla puolilla ja lihakset ovat rennot. Yhdellä jalalla seistessä koko kehon painopiste muuttuu ja lihakset joutuvat tekemään tosissaan töitä tasapainon ylläpitämiseksi.
Kun aloitin harjoitukset rintakehääni syntyi polttava paineen tunne, enkä voinut seistä asennossa viittä minuuttia kauempaa. Toistuvien harjoitusten jälkeen kestävyyteni parani ja seisoin jopa 20 minuuttia yhteen menoon tasapainoillen vuoronperään oikealla ja vasemmalla jalalla viiden minuutin ajan.
Vuosia sitten hankkimani puolapuut ovat mainio apu tässä harjoituksessa. Ystäväni teki minulle puisen portaan, jonka päälle nostan kulloinkin lepäävän jalkani. Hän teki myös puolapuuhun kiinnitettävän telineen, joka estää halvaantuneen puolen polvea kääntymästä sisäänpäin.
Jos sinulla on tunne, että lyyhistyt kasaan heti kun yrität nostaa toisen jalan portaan päälle voit aloittaa harjoituksen seisomalla ensin molemmilla jaloilla tasaisesti. Terapeutti (avustaja) voi herätellä kehosi lihaksia työntämällä kehoasi puolelta toiselle tai eteen/taakse niin, että vastustat työntöä kehollasi ja pidät sen ojennettuna. Itselläni jo muutama vastustava liike saa kehon heräämään niin, että voin siirtyä varsinaiseen harjoitukseen.
Jos jalkasi ovat heikot pidä huoli siitä, että sinulla on kunnon tuetut kengät kun teet seisomaharjoituksia. Näin estät nilkkasi vääntymisen virheasentoon.
Yhdellä jalalla seisominen on kävelyä ja portaiden nousua tukeva harjoitus, joka parantaa kehon hallintaa.
Ollessani Kiinassa kuntoutuskeskuksessa pystyin jo muutaman kuukauden jälkeen kävelemään rollaattorilla, kuten vammautumiseni alkuvaiheessa. Tuloksiin pääseminen vaati kuitenkin kokopäiväisen harjoittelun ja kiinalaisessa kuntoutuskeskuksessa siihen oli erinomaiset puitteet. Kotiin palaaminen sekoitti kuviot totaalisesti ja kuntoni oli pian taantunut entiselleen.
On todella harmillista, että upeista kuntoutuslaitoksista, kuntoiluvälineistä ja lukemattomista mahdollisuuksista huolimatta länsimaisen yhteiskunnan säännökset ja normit (etenkin rahan valta) lamaannuttavat varsinaisen toiminnan niin, että voimme toteuttaa minimaalisen osan potentiaalistamme. Ja kuitenkin itsemme toteuttaminen vaatisi vain sen, että meillä olisi vapaat kädet tehdä sitä minkä tunnemme omaksemme.
Lue myös:
Liikettä niveliin!
Tasapainoinen elämä omilla ehdoilla
Feelmax: Benefits of barefoot walking
Vivobarefoot: Barefoot