Terveen järjen puute on osoitus siitä kuinka eksyksissä ihminen on tässä maailmassa, kuinka kaukana ihminen elää Jumalastaan. Se kertoo kuinka vähän ihmiset rakastavat itseään ja toisiaan. Tulee mieleen G.K.Chestertonin sanat: ”Kun ihminen lakkaa uskomasta Jumalaan, hän ei suinkaan ole uskomatta mihinkään – hän uskoo mitä tahansa.”
Tähän asiaan antaa selkeän näkökulman Anita Moorjanin kuolemanrajakokemus. En tässä esittele hänen kokemuksensa yksityiskohtia, sillä hän kuvaa kokemustaan omalla sivustollaan. Alla olevat videot antavat siitä myös hyvän käsityksen. Se, mikä minua kiehtoo on Anitan sanoma.
Anita Moorjani irtautui kehostaan ollessaan koomassa ja hänen egonsa ja kaikki kulttuurisidonnaiset ja yhteiskunnan luomat käsitykset lakkasivat vaikuttamasta hänen tietoisuudessaan. Kehosta irtautui hänen perusolemuksensa, joka yksinkertaisesti oli tietoinen omasta olemassaolostaan tarvitsematta todistaa olevansa kelvollinen.
Se oli rajaton, universaali tietoisuus, jonka olemus oli rakkaus ja myötätunto, jolla oli yhteys kaikkeen ja joka ei tuominnut mitään, eikä ketään.
Tämä tila oli täydellinen vastakohta sille, mitä Anita Moorjani oli kokenut elämänsä aikana. Hänen elämänsä oli täynnä rakkautta, mutta hänen oma asenteensa elämään oli estänyt häntä kokemasta sitä, mitä hänen perusolemuksensa oli: universaali tietoisuus, joka ei tunne rajoja ja joka oli ehdoton rakkaus.
Rajat ovat hyviä tietyssä mielessä, sillä niiden avulla opimme jäsentämään maailmaa ja hahmottamaan kokonaisuuksia. Tapamme luokitella asioita voi kuitenkin johtaa noidankehään, jossa päätöksiämme ohjaa pelko. Teemme asioita, joita emme halua, koska haluamme olla mieliksi muille, valitsemme syömisemme, ettemme sairastuisi ja yritämme teoillamme varmistaa itsellemme taivaspaikan ja todistaa oman hengellisyytemme.
Ajattelemme, että aineellinen maailma on elämäämme määrittävä todellisuus ja elämämme kehittyy sen lainalaisuuksien ja sääntöjen puitteissa. Kuvittelemme, että henkisinä olentoina meidän tehtävämme on vastata aineellisen maailman synnyttämiin haasteisiin. Asia on täysin päinvastoin: Aineellinen maailma heijastaa sisäistä olentoamme.
Kun kuorimme egotietoisuutemme kerrokset ja löydämme elämän lähteelle, ymmärrämme, kuinka valtaisa voima meillä on sisällämme. Kehomme ja elämämme alkaa joka tasolla heijastaa sisäistä olentoamme. Meidän ei tarvitse näyttää olevamme henkiolentoja. Olemme henkiolentoja perusolemukseltamme.
Meidän tehtävämme tässä maailmassa on vapauttaa sisäisen olentomme luovuus ja voimavarat. Meidän täytyy rakastaa itseämme suoriutuaksemme tästä tehtävästä. Jos antaudumme ulkoisten voimien vietäväksi ja tukahdutamme jatkuvasti oman tahtomme, sisäinen energiamme kääntyy itseämme vastaan. Se kuluttaa immuunijärjestelmäämme ja altistaa meidät sairauksille.
Kuoleman porteilla Anita Moorjani ymmärsi, että hän oli itse asenteillaan tappanut itseään hitaasti elämänsä aikana, minkä vuoksi hän lopulta löysi itsensä sairaalasta. Hänen elimensä olivat lakanneet toimimasta ja lääkäreiden mukaan hänellä oli päivä, pari elinaikaa. Hän päätti kuitenkin palata kehoonsa, sillä hän uskoi, että hänen uusi tietoisuutensa tulisi parantamaan hänet.
Surullinen tosiasia on, että ihmiset oppivat arvostamaan elämäänsä vasta kun ovat menettämässä sen. Anita Moorjani sai kuitenkin toisen tilaisuuden ja hän haluaa jakaa kokemuksensa kaikille, ettei kenenkään tarvitse käydä läpi samanlaista koettelemusta kun hän itse kävi. Hän sanoo, että kukaan, joka todella arvostaa elämäänsä ei tuhlaa sitä asioihin, joista ei pidä.
Aivan ensiksi meidän pitäisi rakastaa itseämme, sillä kukaan, joka voi itse pahoin, ei voi tehdä muita onnellisiksi. Ennen kuin voimme rakastaa muita, meidän on rakastettava itseämme. Ihmiset etsivät puhdasta rakkautta maailmasta, mutta löytääkseen sen heidän on ensin löydettävä se omasta sydämestään.
Meidän on opittava olemaan oma itsemme. Tunteaksemme itsemme meidän on nähtävä egotietoisuuden tasoa syvemmälle sydämeemme, sillä siellä piilee elämän lähde, yhteytemme universaaliin tietoisuuteen.
Se ei ole kuin ajatuksen päässä, yhden valinnan päässä. Se on valinta elämän ja kuoleman, pelon ja rakkauden välillä. Meidän on annettava egomme (animal spirit) kuolla voidaksemme toteuttaa todellista itseämme ja palvella Jumalaa.
