Olemme tottuneet ajattelemaan, että silloin kun tiedämme jotakin olemme tietoisia. Kuvittelemme, että tieto tuo tietoisuuden ja pyrimme hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa. Tieto laajentaa horisonttiamme ja auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia, mutta tiedämme myös, että tämän päivän tieto on huomenna vanhentunutta. Tiedämme myös, että mitä enemmän tiedämme sitä tietoisemmaksi tulemme siitä, kuinka vähän tiedämme. Tieto ei siis vahvista meitä, vaan se saa meidät tuntemaan itsemme pieniksi.
Ja tiedämme myös, että voimme tietää jotakin alitajuisesti tiedostamatta asiaa ja toimia tiedostamattamme alitajuisen tiedon mukaan.
Tämä herättää ajatuksen, että tietoisuudella ei ole mitään tekemistä ihmisjärjen ja loogisen päättelykyvyn kanssa. Siis mitä on tietoisuus? Onko meillä edes käsitettä kuvaamaan asiaa?
Tekstissäni Vetovoiman lain puoleensa vetämiä mietteitä esitän ajatuksen, että ihminen tarvitsee omalle menestykselleen luoman esteen vastavoimaksi voiman, joka on maailman voimaa voimallisempi.
Silmä on ruumiin lamppu ja kun silmämme on terve, koko ruumiimme on valaistu. Valaistuminen luo tietoisuuden.
Tietoisuus on valaistumista.
