Muutoksen salaisuus on se, että keskität kaiken energiasi uuden rakentamiseen,
et vanhan arvostelemiseen tai sitä vastaan taistelemiseen.
Suomessa käydään kolmen kuukauden takaisten vaalien jälkeen hallitusneuvotteluja. Poliitikko ja pankkiiri Björn Wahlroos sanoo, että hallitusneuvotteluja vetävät nyt juuri oikeat henkilöt. Häntä säestää Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja ja osaan kuvitella herrojen hykertelevän käsiään tyytyväisinä. Puheista päätellen poliitikkojen taholta todellisia ratkaisuja kansan ongelmiin ei kuitenkaan ole luvassa.
Menneiden vuosikymmenten tapaan valtiontalouden ongelmien ratkaisuna pidetään työttömien kurittamista, kansalaisten palveluiden leikkaamista ja yritysten (työnantajien) taakan keventämistä. Tämänkaltaiset toimenpiteet eivät ole kuitenkaan ratkaisseet ongelmia vuosikymmeniin.
Vaihtoehtomediassa on arvosteltu vuosikymmenten ajan sitä, että rahaa luodaan tyhjästä, eikä sen arvo perustu mihinkään, joten sitä voidaan manipuloida mielin määrin. Valitetaan sitä, että ihmiset menettävät kaikki elämänsä edellytykset kun pelurit vetävät maton alta ja vievät tuhkatkin tulipesästä. Mihinkään ei voi uskoa ja luottaa, mutta halutaan kuitenkin uskoa, että omaisuus on turvattu materiassa, kuten kulta. Sen arvoa pidetään vankkana, kuten sen ominaisuutta tuoda ruoka pöytään tilanteesta riippumatta, vaikka se ei ole syötävää.
Ihmiset arvostelevat pankkiirien oikeutta luoda rahaa tyhjästä näkemättä sitä, että kaikilla ihmisillä on luontainen kyky luoda rahaa tyhjästä. Kun kirjoitan asiakkaalle laskun toimittamastani käännöksestä luon rahaa tyhjästä. Kun ihmiset myyvät työvoimansa ja saavat palkan he luovat rahaa tyhjästä. Ongelma on siinä, että kaikille ei ole suotu samanlaista vapautta käyttää luontaista kykyään luoda rahaa, joten rahan liikkeet ovat hyvin rajoitetut.
Yritykset haluavat pitää ihmiset mahdollisimman halpana työvoimareservinä. Poliitikot, valtion virkamiehet ja pankkiirit tukevat päätöksillään yritysten tarpeita. Lain mukaan jokainen kansalainen voisi periaatteessa perustaa toiminimen ja toimia yksityisenä ammatinharjoittajana, mikä on yksi yritysmuoto. Käytännössä kaikilla kansalaisilla ei kuitenkaan ole vapautta ryhtyä yksityiseksi ammatinharjoittajaksi.
Runsas 20-vuotta sitten eräs työtön ystäväni rakensi työvoimatoimiston määräyksestä pörssiyritykselle tietokantaa 8 euron päiväpalkalla. Poliitikot olivat päättäneet, että oli kohtuullista maksaa työttömälle nimellinen palkka työttömyyskorvauksen lisäksi. Ehkä sen vuoksi, että toppuuteltaisiin kansalaisten puheita orjatyöstä. Haluttiin tukahduttaa tosiasia, että markkinahinta työstä oli vähintään kymmenkertainen.
Työttömyyskortistossa olevalla ystävälläni ei siis ollut oikeutta itse päättää siitä, millä hinnalla hän työvoimansa myy, mikä on vapaan kansalaisen sisäsyntyinen pääoma. Ystäväni oli perustanut toiminimen ja hänellä oli loputtomasti ajatuksia siitä, miten hän voisi toimia yksityisenä ammatinharjoittajana ja myydä tuotteita ja palveluitaan. Työttömyystuen saamisen ehto oli kuitenkin, että hän lakkauttaa toiminimen.
1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa netin keskustelupalstat olivat täynnä samanlaisia tarinoita. Kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti oli määrätty Nokian Salon tehtaalle kolmivuorotyöhön. Öisin, kun mitään muuta kuljetusta ei ollut tarjolla, hänen olisi pitänyt mennä töihin taksilla. Matkakulut hänen piti maksaa karanteenin uhalla ’palkastaan’.
Vuosi sitten kirjoitin, että avustajani lopetti työnsä perustettuaan oman yrityksen. Käytännössä tämä tarkoitti, että hän alkoi toiminimensä puitteissa tehdä kotitoimistossaan etätöitä hollantilaiselle yritykselle. Itsekin olen tehnyt online-käännöksiä liettualaiselle käännöstoimistolle. Minulla oli oma työpöytä yrityksen portaalissa, jossa pystyin reaaliaikaisesti seuraamaan saamiani toimeksiantoja ja käännöspalkkioita.
Nykyajan työmarkkinat eivät siis rajoitu maan rajojen sisäpuolelle edes rivityöläisen näkökulmasta. Jokaisen pitäisi voida itse valita toimintatapansa. Työskenteleekö yhdelle yritykselle, toimiiko netin kansainvälisillä työmarkkinoilla vai miten toimintansa järjestää. Mahdollisuudet omaehtoiseen rahan ansaitsemiseen ovat rajattomat.
Yritys, joka järjestää minulle fysioterapiaa on vuosikaudet noudattanut periaatetta, että kaikki firman työntekijät ovat yksityisiä ammatinharjoittajia. Firmalla ei ole sivukuluja, vaan kaikki huolehtivat kuluistaan ja saamisistaan itse. Tämä voisi olla kaikkien työntekijöiden toimintamalli. Valtion ei tarvitsisi vartioida mustasukkaisesti jokaista liikkuvaa euroa, vaan työntekijöiden toiminta jakautuisi vuoden tilikausiin. Riippumatta siitä, saavatko työntekijät sosiaalietuuksia tai muita tuloja heillä on vapaus ansaita rahaa niin paljon kuin tilaisuuksia riittää. Valtio voisi laskea kunkin henkilön verotuksen vasta tilikauden päätyttyä vuoden kokonaisansioista.
Jumalan taisteluasu
Sanotaan, että poliitikoilla ei ole ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin. Tämä riippuu kuitenkin siitä, miten ymmärrämme sanan politiikka. Suppean määritelmän mukaan politiikka on valtiojohtajien toimintaa massojen hallitsemiseksi. Tavalliset ihmiset olisivat tämän määritelmän mukaan politiikan ulkopuolella toimenpiteiden kohteita.
Opintojeni aikana kirjoitin tutkielman poliittisesta kielenkäytöstä ja törmäsin paljon laajempaan määritelmään. Sen mukaan politiikka on mitä tahansa määrätietoista toimintaa tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Se ei sulje pois ketään, sillä kaikilta ihmisiltä vaaditaan energian keskittämistä määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kun valitsin nimen blogilleni ’pue yllesi Jumalan koko taisteluasu’ en ajatellut niinkään sanonnan uskonnollista merkitystä, jollaisena se on esitetty Paavalin 6. kirjeessä efesolaisille. Ajattelin henkisen energian keskittämistä, joka liittyy käsitteisiin ’uskon kilpi’, ’pelastuksen kypärä’, ’hengen miekka’, ’totuuden vyö’, ’vanhurskauden rintakilpi’ ja ’rauhan evankeliumi’.
Varustautuminen Jumalan taisteluasuun luo 3D-tietoisuudessa elävälle ihmiselle sotaisan mielikuvan varustautumisesta vihollista vastaan. Varustautuminen tässä yhteydessä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän täytyisi hakea mitään itsemme ulkopuolelta voidaksemme taistella vihollista vastaan. Kaikki, mitä tarvitsemme on sisäsyntyisesti meissä itsessämme. Meidän ei edes tarvitse miettiä sitä, mikä on Jumalan sanaa, sillä saamme parhaimmassa tapauksessa kaiken tiedon intuitiivisesti sydämemme kautta.
Samassa yhteydessä, jossa Paavali kehottaa meitä pukemaan yllemme Jumalan taisteluvarustus hän sanoo, että emme taistele lihaa ja verta vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”. (Efes 6:12)
Paavali näki 2000 vuotta sitten asiat oman ymmärryksensä valossa. Hänen henkilökohtainen hengellinen heräämisensä oli hyvin voimakas, mutta opetuksissaan hän korostaa seurakuntayhteyden ja kirjoitetun sanan tärkeyttä. Sokea usko seurakunnan vanhimpien välittämään ’Jumalan sanaan’ antavat uskonnollisen kristillisen näkemyksen mukaan ihmisille taisteluvarustuksen (uskon kilpi) ’vääräuskoisia’ vastaan. Tämä on täysin Jeesuksen opetusten vastaista, sillä Jeesus korosti sitä, että ihmisillä on suora yhteys Jumalaan omassa sydämessään, eikä kukaan tarvitse välikäsiä luodessaan yhteyden taivaallisiin tukijoukkoihimme.
Paavalin opetukset eivät pelkästään vahvistaneet maailmallista auktoriteettiuskoa, josta ihmisten piti Jeesuksen mukaan irtautua päästäkseen lähemmäs Jumalaa. Paavali opetti, että Jeesus oli kuollut ihmisten syntien tähden. Hänen käsityksensä mukaan Jeesus oli Vapahtaja ja Pelastaja, joka nosti ihmiset heidän synnin taakastaan (pelastuksen kypärä). Jeesus ilmoittaa the New Earth-sivustolla, että tämä on aivan järjetön ajatus, sillä kaikki ihmiset ovat henkilökohtaisesti vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Ainoastaan jokainen itse henkilökohtaisesti voi vapauttaa ja pelastaa itsensä.
Nämä kaksi peruselementtiä, (auktoriteetti)uskon kilpi ja pelastuksen kypärä, jotka ovat kristinuskon perusta, tekevät kiristinuskosta maailmallisen uskonnon. Minä henkilökohtaisesti tulin veljeni kautta uskoon vuonna 1983, mutta tiemme erkautuivat hyvin nopeasti kun hän alkoi pakottaa minulle omaksumiaan Paavalin opetuksia.
Sydämeeni olivat piirtyneet ’Suuri jumaluusvoima’-hymnin sanat, jotka yhä edustavat minulle puhtainta kristustietoisuutta. En voinut silloin -kuten en nytkään- kunnioittaa mitään muuta kuin ’kaiken katoavan yläpuolella olevaa, suuruudessaan ja voimassaan käsittämätöntä, kaiken kattavaa ja maailmoja ylläpitävää voimaa’.
Kun tulin niin sanotusti uskoon minä ymmärsin, että Jeesus puhui juuri tästä jumalallisesta voimasta. Olin aikaisemmin lukenut Raamattua ja yrittänyt ymmärtää sen sanomaa, mutta se tuntui järjettömältä. Kaikki opetukset tuntuivat kumoavan toisensa. Ainoastaan Jeesuksen opetukset ja vertaukset hänen itsensä esittäminä olivat jokseenkin johdonmukaisia.
Se, mitä veljeni teki kun hän sai minut ymmärtämään Raamatun sanoman oli yksinkertaisesti näkökulman muutos. Hän sanoi, että minun ei tarvitse ymmärtää Raamatun sanomaa, vaan pelkästään uskoa. Aivan samoin kun uskot sen kun saat postista ilmoituksen, että sinulle on tullut paketti, joka odottaa lunastamista. Lunastat paketin kun uskot ilmoitukseen. Raamatun evankeliumi on samanlainen ilmoitus, jonka voit lunastaa vasta kun uskot siihen. Taivaalliset tukijoukkomme eivät puutu ihmisten elämään ennen kuin pyydämme sitä, sillä ihmisten itsemääräämisoikeus on vapaa.
Uskoon tuloni jälkeen tunsin, että olen oman elämäni päähenkilö ja aloin enemmän tai vähemmän tietoisesti luomaan omaa todellisuuttani. Kun veljeni puhui seurakuntayhteyden tärkeydestä hälytyskelloni alkoivat soida. Veljeni sanoi, että aivan samoin kun puukalikka, joka ei ole nuotiossa, sammuu, vaikka siinä olisi kipinä, minun on pidettävä yllä uskoani hakeutumalla Jumalan seurakuntaan.
Sydämessäni kuitenkin tiesin, että uskoni oli syntynyt täysin ilman seurakunnan vaikutusta. Miksi siis tarvitsin muita ihmisiä uskoni ylläpitämiseen? Tunsin, että kristustietoisuuteni oli niin vahva, ettei mikään mahti maailmassa saanut sitä mitätöityä. Pikemminkin tunsin uskoni vahvistuvan kun olin yhteydessä tavallisiin ihmisiin.
Koskaan ei ole liian myöhäistä luoda täysipainoinen elämä
Minulla on ollut viime aikoina suomalainen, 73-vuotias avustaja, joka meni parikymppisenä naimisiin kreikkalaisen lääkärin kanssa. Hän asui n. 50 vuoden ajan Kreikassa ja opetteli kreikan kielen kotitöiden, lastenhoidon ym. lisäksi. Avioliitossaan hän ei ollut onnellinen ja hän tunsi pitävänsä yllä kulissia, joka ei lopulta tyydyttänyt häntä millään tasolla.
Vasta 70-vuotiaana kun lapset olivat aikuisia avustajani rakkaus itseä kohtaan antoi hänelle rohkeuden repäistä itsensä irti totutuista kuvioista. Hänen miehensä piti ratkaisua täysin järjettömänä ja antoi tämän kuulla kunniansa: ”Ethän sinä pysty elämään itsenäisesti! Ainut, minkä tiedät varmasti on, että et tiedä ja että et pysty!”
Tämä sai avustajani sisun kuohahtamaan. ”Perkele! Sehän nähdään”, hän puuskahti. Hän vaihtoi monen sadan neliön huvilan Aigeian meren rannalla 17 neliömetrin kerrostaloasuntoon Helsingin Kalliossa. Voin kuvitella sen vapauden tunteen, minkä hän on kokenut muuttaessaan omaan valtakuntaansa. Siellä hän voi rakentaa elämäänsä uusista lähtökohdista perusasioihin eli intuitiiviseen sydämeensä keskittyen. Sitä toivon kaikille. Että kaikki saisivat rohkeuden repäistä itsensä pois mukavuusalueeltaan ja toteuttaisivat sitä, mitä tuntee omassa sydämessään oikeaksi.
Muutos lähtee kustakin henkilöstä itsestään
Kun avustajani luki yllä olevan kappaleen hän sanoi, että se tulee loukkaamaan hänen lapsiaan verisesti. Kirjoituksessa ei kuitenkaan ole mitään loukkaavaa. Kaikki ihmiset -masokisteja lukuun ottamatta- odottavat toisten kohtelevan itseänsä huomaavaisesti rakkauden hengessä. Tämä koskee myös perheenjäseniä ja niitä, jotka luulemme omistavamme.
Olemme tottuneet pitämään huomaavaisuutta ja rakentavien toimintatapojen vaalimista ihmisoikeutena, mutta kyseessä on pikemminkin velvollisuus, jonka olemme velkaa ennen kaikkea itsellemme. Kukaan meistä ei voi tehdä muita onnelliseksi, jos emme tunne itse sydämessämme olevamme onnellisia. Avustajani tunsi välillä takkinsa olevan niin tyhjä, että hän olisi hypännyt junan alle, jos olisi löytänyt sopivan junan.
Uupunut ihminen ei osaa arvostaa mitään siitä, mitä on saavuttanut. Kuinka voimme odottaa heidän arvostavan omia saavutuksiamme tai tavoitteitamme? Siksi on hyvin tärkeää, että huolehdimme omasta ja lähimmäistemme hyvinvoinnista. Kun pidämme huolen siitä, että jokaisella on mahdollisuus itsenäiseen, omaehtoiseen elämään monet ongelmat ratkeaisivat itsestään.