Jonkin aikaa sitten näin Youtubessa vasemmistoliiton Li Anderssonin opetusvideon tuleville kansalaisaktivisteille. Hän aloittaa videon toteamalla, että poliittiset muutokset lähtevät aina ruohonjuuritason vaikuttajista. Ei valtiomiehistä, poliitikoista ja päättäjistä. Näin sen pitäisi teoriassa olla kansanvaltaisessa demokratiassa. Politiikan tulisi ilmentää kansan tahtoa. Siis sitä, mitä kansa pitää oikeana ja kohtuullisena.
Tämän ajatuksen esitti Olaus Petri jo noin 500 vuotta sitten kirjoittaessaan tuomarinohjeita ja on edelleen lakikirjan alkusivuilla: ”Yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sentähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän.”
Li Andersson kuitenkin tarkastelee asiaa toisenlaisesta näkökulmasta. Hänelle kansalaisaktivismi on etupäässä kansalaistottelemattomuutta. Video antaa käsityksen aivan kuin kansalaistottelemattomuus olisi arvo sinänsä. Videon lopussa hän esittää selkeät askeleet aktivistien mobilisoimiseksi:
1. Päätä oma agenda – mitä asioita haluat ajaa, mitä haluat saavuttaa
2. Kerää porukka samanmielisiä yhteistyökumppaneita
3. Toimi tavoitteiden saavuttamiseksi
Sinänsä nämä askeleet näyttävät järkevältä suoran toiminnan ohjenuoralta. Olin kuitenkin pöyristynyt kun Li Andersson kaiken päätteeksi ohjeisti tulevia aktivisteja, ettei kenenkään pitäisi sortua aktivistien yleisimpään ”mokaan” eli yrittää lisätä yleistä tietoisuutta ongelmista. Suora toiminta on kaiken A ja O ja varsinkin vaikutus valtaapitäviin.
Tämähän on tietysti tehokkain tapa toimia ja vaikutuksetkin ovat todennäköisesti kokonaisuuden kannalta myönteiset silloin, kun henkilöllä on kokonaiskuva asioista ja tervettä järkeä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Minkä tahansa aivopierun toteuttamiseen on mahdollista kerätä samanmielisten porukka. Kuten esimerkiksi linnunpönttöjen sisääntuloaukkojen teippaamiseen ilmastointiteipillä tai tarhakettujen vapauttamiseen luontoon eläinsuojelun varjolla. Joillekin toisten omaisuuden valtaaminen ja haltuunotto ei aiheuta minkäänlaisia tunnontuskia, joten siihenkin varmasti sopivat yhteistyökumppanit löytyvät muutaman railakkaan illanvieton jälkeen sormia näpäyttämällä. Ja kun vauhtiin on päästy, juhlitaan kipattujen (tai palavien) autojen ympärillä kuten suuressa maailmassa konsanaan.
Li Anderssonin mielestä on virhe yrittää lisätä kansan tietoisuutta ongelmista. Se tietenkin hidastaisi suoraa toimintaa. Se olisi kuitenkin erittäin toivottavaa ei pelkästään kansan tietoisuutta lisäämään, vaan ennen kaikkea omaa tietoisuutta ja näkökulmaa laajentamaan. Varsinkin eri mieltä olevien mielipiteiden kuunteleminen olisi tässä suhteessa hyvin tärkeää. Saattaisi jäädä pahimmat aivopierut toteuttamatta kun ymmärtää omien toimiensa seuraukset ja sen, ettei kansalaistottelemattomuus ja -aktivismi ole itseisarvoja. Kaikella toiminnalla on syy – seuraussuhteensa ja toiminnan arvo määräytyy sen mukaan, kuinka rakentava vaikutus sillä on kokonaisuuden kannalta. Ongelmista huolimatta yhteiskunnan kannalta tärkeintä on pyrkiminen rakentavaan yhteistyöhön kaikkien kanssa.
Poliitikkojen agenda
Tuntuu, että kaikki poliitikot ovat saaneet oppinsa Li Anderssonin tottelemattomuuskoulun kaltaisessa opinahjossa. Viime kevään olemme saaneet seurata, kuinka Sami Kilpeläinen ja kumppanit ovat yrittäneet vallata Paavo Väyrysen perustaman puolueen. Minulle se on tuonut mieleen 1990-luvun, jolloin poliitikot tekivät päätöksiä, jotka mahdollistivat yrityskaappaukset ja yrittäjien omaisuuden ryöstön. 60 000 yritystä asetettiin konkurssiin ja 500 000 ihmiseltä vietiin työpaikka. 14 000 – 15 000 yrittäjää teki itsemurhan.
Kansanedustajat eivät enää edusta kansaa, vaan tärkeintä on suora toiminta, joka suosii suursijoittajia, monikansallisia yrityksiä ja korporaatioita. Vuosikymmenten aikana verorahoilla rakennettu infrastruktuuri ja valtion luonnolliset monopolit myydään surutta ulkomaisille sijoittajille. Tällä hetkellä on romutusvuorossa julkinen terveydenhuolto ja terveyspalveluja alkavat tuottamaan yksityiset yritykset, jotka pyrkivät maksimoimaan voitot, verorahojen turvin tietenkin. Tätä reformia (sote-uudistusta) pääministeri toteuttaa ”bolshevistisella rauhallisuudella” (kylmäverisyydellä) täysin vastoin kansan tahtoa.
Kansalle myydään kapitalismia, mutta yritykset toimivat sosialismin säännöillä valtio ja EU lypsylehminään. Voitot yksityistetään ja ne siirtyvät veroparatiiseihin päättäjien suosiollisella avustuksella. Tappiot sosialisoidaan, siis maksetaan veronmaksajien budjetista. Kun veronkiertäjät ovat vaarassa jäädä kiinni, laaditaan koiviston konklaavin kaltainen sopimus (”tehokas katuminen”), jonka turvin ongelmat lakaistaan maton alle. Tappiot kärsii valtio, eli kansalaiset. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on melkein vuosi aikaa, mutta istuvat ministerit käyvät jo kädenvääntöä siitä, kenen kanssa he eivät tee yhteistyötä tulevaisuudessa.
Emmanuel Macron sättii holtitonta maahanmuuttoa ja islamisaatiota vastustavia maita siitä, että ne ”vaalivat massiivisesti kansallista itsekkyyttään”. Ehkä Macronin ja muiden päättäjien olisi hyvä käydä pääkallonpaikalla Serbiassa (entisessä Jugoslaviassa) sijaitsevassa 4,5 m korkeassa pääkallotornissa, joka on muistona islamistien ajalta. Ottomaanit rakensivat sen kansalle varoitukseksi, ettei herrakansaa vastaan kannattanut kapinoida. Karkoitettuaan islamistit ja saavutettuaan itsenäisyyden, kansa rakensi pääkallotornin ympärille kappelin muistutukseksi islamistien vallasta. Pelolle ei tietenkään pidä antaa valtaa, mutta ei pidä myöskään olla hyväuskoinen hölmö.
Yhdysvallat jätti tekopyhäksi kutsumansa YK:n ihmisoikeusneuvoston. Trump mainitsi jo syyskuussa 2017 YK:ssa pitämässään puheessa, että on häpeä, että neuvostoa johtavat maat, joilla on itsellään takanaan törkeitä ihmisoikeusloukkauksia (it is a massive source of embarrassment to the United Nations that some governments with egregious human rights records sit on the UN Human Rights Council.) Itse kirjoitin syyskuussa 2015 artikkelin Meillä ei ole ihmisoikeuksia. Ainoa oikeus, jonka syntymälahjana saimme on vapaus ja oikeus liittoutua sisäisen olentomme kanssa, joka ajattelee sydämellä.
Sanotaan, että vastakkainasettelu on lisääntynyt ja äänenpainot koventuneet viime vuosina. Minusta tämä on hyvä asia. Se kertoo siitä, että ihmiset aktivoituvat ja alkavat vaatimaan omien elinehtojensa turvaamista. Kenenkään ei pitäisi pelätä oman mielipiteensä esilletuontia. Sillä kuten Li Andersson videon lopussa sanoo: Välinpitämättömyys ei ole vaihtoehto.
Lue myös:
Meillä ei ole ihmisoikeuksia
Korporatismi – nykypäivän fasismi
Pertti Lindeman: Keskustan puoluekokous ryöstetyissä tiloissa
Independent: Donald Trump’s explosive UN speech: Read it in full
Videot:
Li Andersson: Kansalaistoiminta / Civic Activism (Tottelemattomuuskoulu / The School of Disobedience)
Noin viikon uutiset (Jukka Lindström): Sähkö
Trump At United Nations (Full Speech)