Sain toukokuun lopussa upean seisomapyörätuolin, jonka ansiosta voin tehdä seisten töitä sähköisesti korkeussäädettävän työpöytäni ääressä. Useimmiten seison puoli-istuvassa asennossa, mikä parantaa nestekiertoa huomattavasti ja rentouttaa jalkoja.
Ennen kuin sain seisomapyörätuolin en osannut edes ajatella, kuinka paljon perspektiivin muutos vaatii muutoksia asunnossani. Kun tulin uuden pyörätuolin kanssa kotiin huomasin, ettei mikään toiminut entiseen malliin.
Normaali istumakorkeuteni on nyt 65 cm. Aikaisemmin sovittelin tavarani alimpiin kaappeihin, mutta nyt alimpiin kaappeihin kumartelu on hankalaa. Keskitasosta ylöspäin kaikki kaapit ovat ulottuvillani. Se, mikä ennen oli ylhäällä on nyt keskitasossa, mikä oli ennen keskitasossa on nyt alhaalla.
Kun haluan poimia jotakin lattialta tai pistää pyykkiä koneeseen tuoli kumartuu 45 cm lattiasta. Kun nousen seisomaan, laitan tuolin kumarrusasentoon, jolloin jalkani ulottuvat lattialle ja nostan istuimen pystyasentoon, mikä helpottaa ylösnousua.
Jalkani turpoavat joskus äärimmilleen ja seisominen tekee kipeää. Silloin tuoli muuntuu lepotuoliksi. Lepoasennossa on hyvä hieroa jalat, nostaa ne ylös tai meditoida.
[divider_line]
Levon seisomapyörätuolissa on kiinteät, taakse tai sivuille kääntyvät jalkalaudat, jotka ovat todella kätevät etenkin yhdellä kädellä toimiville ihmisille.
Kun sain ensimmäisen sähköpyörätuolin vuonna 1988 sitä ei myönnetty minulle varsinaisesti liikkumisen apuvälineeksi. Minä kävelin silloin kyynärsauvalla. Kävelin yhden kilometrin tuntivauhtia ja kilometri oli pisin matka, jonka pystyin kävelemään yhteen menoon.
Ratkaiseva asia pyörätuolin hankinnalle oli silloin, että olin päässyt yliopistoon ja minun piti päästä siirtymään nopeammin paikasta toiseen. Koska minulla on toispuoleinen halvaus, ja kävellessä pystyn tuskin kantamaan mitään, pyörätuoli ratkaisi myös oppikirjojen kuljettamisen ongelman, mikä lisäsi itsenäisyyttäni.
Ensimmäinen kriteeri pyörätuolille oli, että se ei saanut itsessään muuttua liikuntaesteeksi. Pyörätuolin täytyi olla niin kevyt, että se kulki mukanani tavallisissa kulkuvälineissä. Tähän asti kaikki sähköpyörätuolini ovat olleet purettavissa niin, että niitä voi kuljettaa henkilöautolla.
1999 sain kunnialla opinnot päätökseen kun valmistuin saksalaisesta yliopistosta saksan ja kiinan kielen kääntäjäksi. Pyörätuoli teki tehtävänsä ja edisti ammatillista kuntoutumista.
Nyt tilanteeni on oleellisesti erilainen. Haasteena on fyysinen kuntoutuminen ja lihasvoiman palauttaminen. Omasta mielestäni mahdollisuudet ovat rajattomat, vaikka vammautumisestani on kulunut jo kauan.
Ajaessa tuntuu kuin tuoli liukuisi telaketjujen päällä. Käytettyäni muutaman päivän uutta pyörätuoliani minulle tuli tunne kuin olisin keikkunut huojuvan puun latvassa. Ilmeisesti tasapainoaisti yritti mukautua uusiin asentoihin.
Parin viikon jälkeen olin niin väsynyt, etten iltakuuden jälkeen jaksanut tehdä oikein mitään keskittymistä vaativaa työtä. Todennäköisesti kehoni tarvitsee useamman kuukauden mukautumisajan. Parhaassa tapauksessa uusi tuoli käynnistää kehossani jatkuvan muutostilan, aktivoi lihaksia ja laajentaa näkökulmaa.
Ensimmäinen näkökulman laajennus tapahtui kun tulin uuden tuolin kanssa kotiin ja pystyin näkemään kadulle seistessäni ikkunan edessä.
Lue myös:
Levo C3 (English)
Levo C3 (Deutsch)