Pääministeri Jyrki Katainen käsitteli yhteiskunnan muutostekijöitä (Suomi on keskellä isoja muutosvoimia) avatessaan Kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokouksen 14.8.2013. Hän käsitteli asiaa suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta, mutta muutokset ovat maailmanlaajuisia ja kaikkialla eletään poliittisen murroksen aikaa.

Muutosvoimien keskeisenä tekijänä on ihmisten arvomaailmojen muutos. Auktoriteettiyhteiskunta on muuttunut aiempaa yksilökeskeisemmäksi. Yhteisen konsensuksen hakeminen on tullut entistä vaikeammaksi monessa asiassa. Harvat asiat toteutuvat enää käskemällä tai käskyttämällä. Ihmiset eivät enää suostu elämään perinteisten auktoriteettien rajaamien ohjeiden mukaan. He eivät suostu entiseen malliin holhotuiksi hallintoalamaisiksi, eivätkä purematta niele yhteiskunnallisen eliitin ja perinteisen median keskusteluagendaa, jota leimaa poliittinen korrektius.

Näkemyksellisyys voittaa auktoriteetin. Ennen tiedotusvälineiden rooli yhteiskunnan mielipideilmaston määrittelyssä oli selkeä. Nykyään ihmiset haluavat itse hakea tarpeeseensa soveltuvaa tietoa. Toimintakenttä sosiaalisen median ja sähköisen tiedonvälityksen aikana on oleellisesti muuttunut. Tietoa on helppo saada, sitä on helppo jakaa ja siihen on helppo ottaa kantaa.

[blockquote align=”left”]Parhaimmillaan yksilöllistyvä yhteiskunta vahvistaa demokratiaa.[/blockquote]



Vaikuttaminen ja vallan käyttäminen on aikaisempaa helpompaa. Poliittinen ja taloudellinen eliitti ei enää yksin päätä, mitä tapahtuu. Yksittäiset ihmiset, pienet järjestöt ja muut toimijat voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen, jos ne pystyvät hyvin perustelemaan näkökantansa. ”Parhaimmillaan tämä vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa”, Katainen sanoo.

Tutkimusten mukaan Suomessa vain 9 % kansalaisista luottaa poliittisiin päättäjiin. Maailmanlaajuisesti tämä luku on varmasti samaa luokkaa.

Toisin sanoen yhdeksän kymmenestä ei luota niihin ihmisiin, jotka tekevät päätöksiä heidän puolestaan. Tätä tilannetta ei Kataisen mukaan voi kuitata sillä, että vallanpitäjiä kohtaan kohdistuu aina kriittisyyttä. Kriittisyys ja luottamus ovat eri asioita.

Tässä tilanteessa luottamuksen vahvistaminen päätöksentekoa ja tulevaisuutta kohtaan korostuu. Näin ollen politiikan keskiössä täytyy olla luottamuksen vahvistaminen. ”Meidän on luotava ilmapiiri, jossa keskustellaan avoimesti, uskalletaan laittaa itsensä peliin, yritetään ja kokeillaan, epäonnistutaan ilman totaalista tuomiota, opitaan epäonnistumista, ja mennään yhdessä eteenpäin” Katainen sanoo. ”Omassa ajattelussani johtajuus tarkoittaa kykyä kannustaa, luoda uudistuksille suopeaa ilmapiiriä, saada ihmiset osallistumaan, tekemään itse omaa tulevaisuuttaan”, hän jatkaa. Poliittisten päätöksentekijöiden on luotettava kansalaisiin, jos haluavat kansalaisten luottamuksen.

Yksilöllistymiskehityksessä on Kataisen mielestä paljon positiivista voimaa. Yksilöllistyvä maailma on Kataisen mielestä luovuutta ruokkiva. Oikea demokratia vahvistuu kun ihmiset tekevät keneltäkään lupaa kyselemättä – ja sitä tarvitsematta – omia valintojaan. Se on hieno muutos, jonka potentiaalia emme pääministerin mielestä vielä kuitenkaan osaa hyödyntää.

Luin jokin aika sitten eräältä keskustelupalstalta, että Suomi on läntisen maailman viimeinen kommunistinen valtio. Mitä pahaa on kommunismissa, jos se edistää kansalaisten demokratiaa, kysyin. Se ei ole pluralistista demokratiaa, joku vastasi.

Kuitenkin silloin kun ihmiset nähdään hallintoalamaisina on aivan sama, kutsutaanko yhteiskuntaa kommunistiseksi vai demokraattiseksi. Todellista pluralistista demokratiaa se ei ole.

Joskus tuntuu, että länsimaisissa demokratioissa ainut taho, jolla on demokraattiset oikeudet on raha. Sille itselle kuitenkin demokratian käsite on vieras. Se tuntee vain vahvimman oikeuden, mikä on yhtä kuin viidakon laki. Länsimaiset demokratiat ovat lobbaajien demokratioita. Ne, joilla on kaikuvin ääni menestyvät.

Suomi ei ole kommunistinen valtio. Taloustiede tuntee systeemimme nimellä sosiaalinen markkinatalous. Se on Länsi-Saksassa toisen maailmansodan jälkeen kehitetty sosiaalinen ja taloudellinen malli, joka lähtee havainnosta, että koska talous ei tunne mekanismia, joka turvaisi ihmisten perusoikeudet, valtion tehtävä on säännellä talouden toimintaa. Tämä on kirjattu myös Euroopan Unionin Lissabonin sopimukseen.

Elämme siis toivossa, että poliittinen eliitti alkaa vielä toteuttamaan Olaus Petrin tuomarinohjetta:
[framed_box rounded=”true” align=”center”]Yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sentähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän.[/framed_box]

Mielestäni ihmisillä ei ole varaa tinkiä tästä periaatteesta. Tiede on jo kyllin selkeästi osoittanut, että ihmiset toimivat yhdessä ja samassa energiakentässä. Koska meistä jokainen vaikuttaa jatkuvasti yhteisen todellisuutemme luomiseen huolimatta siitä, teemmekö sen tietoisesti vai tiedostamattamme, olemmeko päättävässä asemassa vai emme, olemme kaikki vaikuttajia ja meidän pitäisi toimia tietoisesti sen puolesta, että pitkän tähtäimen tavoitteet toteutuvat.

Sanotaan, että yhteiskunnan sivistys mitataan siinä, kuinka se kohtelee heikoimpia jäseniään. Yhteiskunta voi olla sivistynyt olematta kuitenkaan kultivoitunut. Sivistyksestä on yleensä osoituksena korkea tekninen kehitys. Kultivoituneisuus, jalomielisyys, kansakunnan henkinen taso nähdään ihmisten välisissä sosiaalisissa suhteissa. Se on sydämen sivistystä. Sen korkein kriteeri on omatunto; kuinka paljon annamme universaalin tietoisuuden ohjata toimintaamme. Kultivoituneisuudella ei siis ole mitään tekemistä yläluokan snobismin, tai kulturellin tietoisuuden kanssa.

Omatunto, joka on ihmisten sisäsyntyinen navigaattori ei tarvitse ulkopuolisia auktoriteetteja toimiakseen oikein. Se toimii jokaisella ihmisellä luonnostaan samojen periaatteiden mukaisesti, sillä se on yksi ja sama tietoisuus, vaikka yksilöissä on eroa.

Yhteiskunnan kultivoituneisuuden taso vaikuttaa myös yhteiskunnan kilpailukykyyn. Siksi se pitäisi ottaa huomioon taloudellista kehitystä mitattaessa.

Poliittiset lehmänkaupat, hyväveliverkostot ja kaikenlainen manipulointi ja sabotaasi yhteisen hyvän kustannuksella omien lyhytjänteisten intressien edistämiseksi pitäisi olla demokratiassa yhtä lailla rangaistavaa kuin suoranainen lahjonta, sillä nämä hämäräheikkien toimintatavat luovat pohjaa demokratian rakenteelliselle korruptiolle.

Yhteiskunnan kannalta kaikkein vahingollisin poliittinen lehmänkauppa Suomessa tehtiin 60-70-lukujen vaihteessa kun pakkoruotsi tuli kouluihin. Vuosien varrella suomenkielisistä suomalaisista on tehty pienen suomenruotsalaisen vähemmistön palvelijoita, mikä estää yhteiskuntaa hyödyntämästä olemassa olevia resurssejaan parhaalla mahdollisella tavalla. 20 suomenkielistä suomalaista lukee koulussa ruotsia vieraana (joskin kotimaisena) kielenä turvatakseen yhden ruotsinkielisen palvelut.

Miten on mahdollista, että tälle asialle ei tehdä mitään, vaikka tiedetään, että pakkoruotsi tuli kouluihin poliittisen lehmänkaupan seurauksena asiantuntijoiden suosituksista huolimatta?

Yleensä jos paljastuu petos tai vastoin yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä tehty sopimus, sopimus mitätöidään ja tekijät joutuvat vastuuseen teoistaan.

Sanotaan, että suomenruotsalaisen vähemmistön omistuksessa on 80 % maan varallisuudesta.

Siis viisiprosenttisen vähemmistön eliitti omistaa 80 %. Tämä on jokseenkin samaa luokkaa kuin maailmanlaajuinen suhde, jossa yhdellä prosentilla maailman väestöstä on hallinnassaan 80 % koko maailman varallisuudesta.

Jotta vähemmistön asema paranisi entisestään suuri osa tästä rahasta poikii säätiöiden tileillä, eikä siitä makseta veroja.

Miten tämä on mahdollista maassa, joka kutsuu itseään demokratiaksi?
Olisikohan tällä jotakin tekemistä sen kanssa, että Suomen ruotsinkielisen vähemmistön etupäässä kielellisiä etuja ajavalla puolueella – jonka kannatus koko maassa on keskimäärin 4 – 5 % – on ollut lähes 40 vuoden ajan (vuodesta 1975 lähtien) jokaisessa hallituksessa 2-6 ministerin salkkua.

Kataisen puhe herättää kuitenkin toivon siitä, että poliittisten lehmänkauppojen aika on ohi ja päättäjät alkavat toimia Olaus Petrin tuomarinohjeiden mukaisesti.

Jää nähtäväksi kuinka vilpittömällä mielellä Jyrki Katainen linjauksessaan on. Varmaa on, että jos hän saa konkreettisia tuloksia aikaiseksi, hän jää historiaan uuden poliittisen kulttuurin luoneena pääministerinä.

Katso myös:

Jyrki Katainen: Suomi on keskellä isoja muutosvoimia

Sosiaalinen markkinatalous

Sosiaalinen markkinatalous Euroopan Unionissa

Olaus Petri

Olaus Petrin tuomarinohjeet