Valheellinen valta
Vietin kymmenen vuotta sitten vuoden kuntoutuskeskuksessa Kiinassa. Samaan aikaan kun minä aloitin kuntoutuksen, kuntoutuksessa oli myös kaulasta alaspäin halvaantunut mies, jota hänen vaimonsa työnsi pyörätuolissa. Puhuminen näytti olevan ainoa asia, joka mieheltä sujui keskivertoihmisen tapaan.
Kun kuntoutusta oli jatkunut muutaman kuukauden ajan seurasin sivusta kun viisi terapeuttia piti miestä pystyssä plintillä kun hän seisoi polvillaan. Hänen kasvonsa kertoivat, että harjoitus oli äärimmäinen voimanponnistus. Näin hänet useasti päivässä tekemässä liikeharjoituksia fysio- ja toimintaterapeutin kanssa.
Kuntoutustilat olivat päivittäin käytössämme aamukahdeksasta illansuuhun viiteen asti. Kaikilla kuntoutujilla oli avustaja, joka auttoi häntä toteuttamaan omaa ohjelmaansa. Varsinaisia kuntoilulaitteita käytössämme ei juurikaan ollut, mutta kokopäiväisen kuntoilun ansiosta aloin itse kävellä rollaattorilla muutaman kuukauden jälkeen.
Kun lähdin kuntoutuskeskuksesta mies, joka kymmenen kuukautta aikaisemmin istui pyörätuolissa täysin halvaantuneena seisoi plintin vieressä ilman tukea omilla jaloillaan.
Siis täysin halvaantunut ihminen pystyy kuntoutumaan. Meidän systeemissämme nämä ihmiset istutetaan pyörätuoliin ja passitetaan eläkkeelle. Yhteiskunta maksaa heille vuodesta toiseen kymmeniä tuhansia euroja eläkettä, vaikka heidän toimintakykynsä olisi mahdollista palauttaa. Jos tämä ei ole rikos ihmiskuntaa vastaan niin mikä sitten?
Tämä asia nousi mieleeni nyt kun olen hankkimassa itselleni ajettavaa seisomatelinettä, joka olisi niin tukeva, että siinä pystyy vaikka tanssimaan. Markkinoilla on ajettavia seisomatelineitä, joissa on niin paljon hienoa tekniikkaa ja irrallisia osia, etteivät ne tarpeeseeni sovellu, joten ajattelin teettää tukevasta, manuaalisesta seisomatelineestä käyttööni soveltuvan ajopelin. Sehän ei vaatisi kuin sähköiset viritykset seisomatelineeseen.
Kun kirjoitin asiasta seisomatelinettä myyvään apuvälineliikkeeseen sain vastaukseksi, että sähköisen ohjausjärjestelmän asentaminen laitteeseen olisi ”liian hankalaa”, eikä heillä ole siitä minkäänlaista kokemusta. Myyjä perusteli kielteistä kantaansa myös vastuukysymyksillä. Minun korvaani tämä kuulostaa yksinkertaisesti: Yritys ei halua ottaa vastuuta siitä, että minä saan tarpeisiini soveltuvan ajopelin.
Nykyisin tehdään proteeseja, joita käyttäjät hallitsevat ajatuksen voimalla. Tätä taustaa vasten on suorastaan tökeröä sanoa, että sähköisen ohjausjärjestelmän asentaminen on liian hankalaa.
Tässäkään asiassa ei varmasti ole kyse mistään muusta kuin rahasta, kun oma voitto on tärkeämpää kuin uutta luovan toiminnan synnyttäminen.
Yhteiskunnan toiminnan kannalta tällainen ajattelu on äärimmäisen vahingollista, sillä se vie pohjan kuntoutukselta ylipäätään.
Kilpailu materiasta
Kun palasin 10 vuotta sitten Kiinasta kotiin vuoden kuntoutuksen jälkeen fyysinen kuntoni oli parantunut valtavasti. Ensi töikseni minun täytyi käydä tekemässä uusi kuntoutussuunnitelma ja kuntoutushakemus asiasta vastuussa olevien tahojen kanssa.
Pari kuukautta kului, ja kun asia ei edennyt, tiedustelin vastaavilta tahoilta, missä vika. Minulle selvisi, että paperini lojuivat hyllyllä kuntoutussuunnittelijan ajattelemattomuuden vuoksi.
Tästä seurasi, että kului melkein vuosi ennenkuin kuntoutukseni alkoi. Kiinassa saavuttamani tulokset pyyhkiytyivät byrokraattien papereihin ja kuntoutukseni alkoi nollapisteestä. Se ei tosin ollut ensimmäinen kerta.
Minulla on tunne, että kuluneiden 35 vuoden aikana toimintakykyni olisi palautunut ajat sitten, jos minulla olisi käytössäni tarvittavat resurssit, ja voisin vapaasti seurata sisäisen navigaattorini viitoittamaa tietä.
Kuntoutuspuolella ei saisi olla yhtä ainutta vastuutaan pakoilevaa byrokraattia, jonka mielestä asiakkaiden palveleminen on liian hankalaa, kun pitäisi etsiä yksilöllisiä ratkaisuja kuntoutettavien toimintakyvyn edistämiseksi. Upeista kuntoutuslaitoksista, kuntoiluvälineistä ja lukemattomista terapiamuodoista ei ole mitään hyötyä, jos länsimaisen yhteiskunnan säännöt ja normit, etenkin rahan valta, mitätöivät saavutetut tulokset.
Maailman talouskriisi ei johdu rahasta tai sen vähyydestä. Syy on se, että raha ei alun alkaenkaan ole se valuutta, joka saa kaiken tapahtumaan. Yhteiselon kannalta on suunnaton vahinko, että on suuri joukko ihmisiä, jotka kuvittelevat, että raha pyörittää maailmaa.
Suomessa on sanonta ’kiivetä perse edellä puuhun’, jota käytetään silloin kun joku yrittää saavuttaa jotakin käyttämättä tervettä järkeä, tehden asioita väärässä järjestyksessä tai tarpeettoman vaikeasti.
Ihmiset tekevät juuri näin, kiipeävät perse edellä puuhun, kun annamme materian ohjata elämäämme. Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä. Koska olemme antaneet materialle isännän ohjat elämä maapallolla muistuttaa Sisyfoksen kamppailua.
P.S.
Tämä teksti syntyi kun minulla oli tarve purkaa turhautumistani siitä, että olen fyysisesti niin riippuvainen toisten päätöksistä. Nyt olen kiitollinen siitä, että apuvälinettä myyvä firma ei heti lähtenyt ajatustani toteuttamaan. Uskon, että Jumalalla on hyvät aikeet ihmisten suhteen, vaikka elämä usein tuntuukin Sisyfoksen kamppailulta.