Jeesus ja Raamattu alkoivat vaikuttaa elämässäni yli 30 vuotta sitten, mutta en ole itseasiassa koskaan uskonut, että Jeesus kuoli puolestani syntieni sovitukseksi. Mielestäni ajatus on yhtä hämmentävä kuin katolisen kirkon keskiaikainen anekauppa, jolloin uskottiin, että paavi pystyi antamaan anteeksi ihmisten synnit kunhan maksoivat kirkolle tietyn summan rahaa.
Kristittyjen usko siihen, että kaikki synnit on pyyhkäisty pois Jeesuksen nimessä on pahimmillaan johtanut tapakristillisyyteen ja ulkokultaisuuteen. Myös Italian mafian johtohenkilöt (Godfather) ainakin aikaisemmin olivat hyvin uskonnollisia ja pitivät itseään ’kunnian miehinä’. Kuitenkaan he eivät kavahtaneet minkäänlaista rikosta. Ihmishenki ei ollut heille minkään arvoinen.
Korkea värähtelytaajuus
Käsittääkseni vain kristinuskossa on perisyntioppi, taipumuksemme langeta egon ansoihin. Länsimaissa kehittynyt psykologia erittelee ihmisen tietoisuuden tasoja. Psykologia ei kuitenkaan ota huomioon ihmisen jumalallista puolta, vaan näkemykseni mukaan kaikki tietoisuuden teoriat psykologiassa koskevat egotietoisuuden tasoja.
Ihmisen ego ja sisäinen olento toimivat eri voimien alaisuudessa. Ensimmäinen on Luciferin ohjauksessa oleva animal spirit. Jälkimmäinen on sisäinen olentomme eli navigaattorimme, intuitiomme, jolla on suora yhteys universaaliin kristustietoisuuteen. Se on energiaa, jolla on suurin mahdollinen värähtelytaajuus.
Mielestäni perisyntioppi liittyy egon ja sisäisen olentomme taisteluun. Kun lankeamme egon ansaan, energiamme värähtelytaajuus laskee. Egotietoisuuden värähtelytaajuus on hyvin alhainen, sillä sitä hallitsee pelko. Sydämessämme asustavaa sisäistä olentoamme ohjaa rakkaus. Ihmisarvomme on kyvyssämme nostaa värähtelytaajuuttamme ja inspiroida muitakin tekemään niin. Kristustietoisuus on hyvinvointimme lähde.
Markkinavoimien varjossa
Yleensä ihmiset antavat arvon omille rakkailleen ja läheisilleen heidän elämäntilanteestaan riippumatta. Kuitenkin viime aikaiset keskustelut työttömien tuista on jälleen kerran nostanut esille toisenlaisen todellisuuden, kun jotkut ’ideologiset’ työttömät ovat ilmoittaneet, etteivät he ole vuosikausiin yrittäneetkään työllistyä. He pitävät vapauttaan ja itsensä toteuttamista tärkeämpänä kuin alistumista pitämään yllä systeemiä, jota he pitävät sairaana. He tyytyvät niukkaan perustoimeentuloon, jonka yhteiskunta heille tarjoaa ja yrittävät tehdä elämästään parhaimman mahdollisen kokemuksen niillä eväillä, mitkä heillä on käytettävissään.
Kuitenkin monien mielestä jopa yhteiskunnan tarjoama perustoimeentulo on liikaa näille ’loosereille’, jotka eivät ”tuota lisäarvoa” yhteiskunnalle. Toisin sanoen vihreän oksan löytäneet ihmiset pitävät niitä 500-1000 euroa arvokkaampina kuin ihmisiä, jotka eivät heidän mielestään osallistu yhteiskunnan rakentamiseen. He vaativat, että tukien varassa elävien ihmisten olisi tehtävä edes jotakin perustoimeentulonsa ansaitakseen. Vaikka mentävä töihin 8 euron päiväpalkalla, kun matalimmatkin palkat muodostuvat 8 euron tuntikorvauksesta.
Kuka meistä voi oikeudenmukaisesti määrätä siitä, kenelle maksetaan työstä palkkaa ja kuka joutuu tyytymään sosiaalitukiin? En ymmärrä, miten päättäjät on alun alkaenkaan mahdollistaneet sen, ettei toisille makseta työstä asianmukaista palkkaa. He eivät itse taatusti hyväksyisi sitä, että joku heidän lähipiirissään joutuisi tyytymään nimelliseen 8 euron päiväkorvaukseen tekemästään työstä. Kuitenkin tämä käytäntö on ollut käytössä jo yli 20 vuotta. Ainoa muutos alkuaikoihin on se, että korvaus nostettiin jokin aika sitten 9 euroon, mikä on mielestäni naurettavaa kun ajattelee, että käytäntö itsessään on silkkaa riistoa. Odottaisin, että päättäjät tekisivät jotakin paljon konkreettisempaa ison palkkansa eteen.
Moni on sanonut, että meillä ei ole pulaa työpaikoista ja työntekijöistä, vaan palkkaa maksavista työnantajista. Ja onhan se selvä: töitä löytyy työttömille 9 euron päiväpalkalla vaikka kuinka paljon, sillä työ ei tekemällä lopu. Ihmettelen, ettei edes kansainvälinen yhteisö puutu tähän, sillä käytäntö vääristää kilpailua, kun jotkut yritykset saavat yritystukien lisäksi työntekijänsä käytännössä ilmaiseksi.
On kummallista, että päättäjät yrittävät tehdä kaikkensa saadakseen aikaan talouskasvua, mutta tosiasiassa he rapauttavat systeemiä, jotta talouskasvua voisi syntyä. Heidän konkreettisina toiminaan on tempputyöllistäminen ja tilastokikkailu. Samaan aikaan he pitävät huolen siitä, että kuluttajilla ei ole käytettävissään varoja, jotta he voisivat käyttää palveluja ja hankkia tykötarpeita, joita he tarvitsevat. Joillakin ei ole varaa ostaa edes lääkkeitä, jotka lääkärit ovat heille määränneet. Johtavan eliittimme päätökset ovat monessa suhteessa kuin hölmöläisen peitonjatkamista.
Mielikuvien tuottama lisäarvo
Markkinatalous laskee, että vain palkkatyö tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle. Nykyisillä ajatusmalleilla ihminen toimii yhtä irrationaalisesti kuin henkilö, joka on sijoittanut jääkaappinsa asunnossaan vaikeimmin tavoitettavaan paikkaan ja lukinnut sen (asuntonsa lisäksi) kymmenellä lukolla.
Pidämme lisäarvon tuottamisena sitä, että saamme ruokaa pöytään ja katon päämme päälle ja ylipäätään sitä, että pysymme hengissä. Suurin osa asioista, joita ansaitsemme tämän lisäksi tapahtuu oman yhteiskunnallisen asemamme korottamiseksi ja egon pönkittämiseksi, mikä on täysin ihmisen mielikuvien varassa olevaa toimintaa. Kuitenkin markkinataloudessa ihmisellä on arvoa vain kuluttajana. Mitä enemmän ihmiset kuluttavat, sitä enemmän he maksavat arvonlisäveroa. Mielestäni se ei tuota varsinaista lisäarvoa yhteiskunnalle.
Rahan äärettömyys
Palkoista puhuttaessa sanotaan, että ihmiset eivät ansaitse sitä, mitä ansaitsevat, vaan sen, minkä pystyvät itselleen neuvottelemaan. Kun katsoo yritysjohtajien ökypalkkoja, tämä näkyy hyvin selvästi. Se tarkoittaa itse asiassa, että henkilöt saavat sen, minkä pystyvät vetämään puoleensa. Kun tulee puhe työntekijöiden palkoista, näiden ökypalkkaa nauttivien yritysjohtajien asenteessa tapahtuu kummallinen muutos: he puhuvat rahasta ikäänkuin se olisi ehtyvä luonnonvara.
Tosiasiassa rahan arvo ja määrä ovat täysin sopimuksenvaraisia asioita. Voisimme heti lopettaa niukkuuden myymisen ja alkaa pitämään huolta kaikista ihmisistä. Rahavarat eivät voi ehtyä, kuten esimerkiksi vesi tai muut aineelliset resurssit, joiden määrää sääntelevät luonnon lait ja joita säännöstelemme resurssien vähetessä. Ihmiset itse laativat rahan lait. Raha on energiaa, joka on yhtä ääretön kuin ihmisten luomisvoima ja kyky vetää puoleensa asioita.
Yksilön arvo
On kyseenalaista, onko sopeutuminen sairaaseen systeemiin osoitus menestyksestä, vai jostakin aivan muusta. Ihmisten menestystarinat ovat hyvin erilaisia. Historia osoittaa, että merkkihenkilöt, jotka ovat jättäneet jäljen kulttuuriinsa ja tuottaneet suuren lisäarvon yhteiskunnalle, ovat kyseenalaistaneet vallitsevat normit ja muuttaneet ihmisten asenteita. ’Going with the flow’ ei tarkoita sitä, että kuljetaan virran mukana kaikki hyväksyen ja mitään kyselemättä. Flow on universumin energiakentän luonnollinen virtaus ja siihen meidän pitäisi päästä sisälle.
Tämän vuoden alussa Suomessa aloitettiin perustulokokeilu joukolle pitkäaikaistyöttömiä. Se tarkoittaa sitä, että näiden ihmisten tilille maksetaan joka kuukausi runsas 500 euroa ja he voivat sen lisäksi ottaa vastaan minkä tahansa työrupeaman, eivätkä ole sidottuja yhteen työnantajaan.
Kun ihmiset puhuvat perustulosta, he alkavat yleensä tekemään laskelmia verokertymästä ja perustulon maksamiseen tarvittavista varoista. Mutta mikä rajaa ihmisten potentiaalin verokertymään? Verot ovat vain jonkinlainen indikaattori siitä, millaisia mahdollisuuksia yrityksillä ja kansalaisilla on ollut toteuttaa itseään. Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä ne mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.
Perustulon vastustajat väittävät, että yhteiskunnalla ei ole varaa jakaa ihmisille ’ilmaista’ rahaa. Kuitenkin yhteiskunnalla on varaa antaa yksityisille pankeille oikeus luoda rahaa tyhjästä, vaikka voisi pidättää itsellään tämän oikeuden, mikä merkitsisi myös sitä, että valtion ei tarvitsisi maksaa korkoja käytettävissään olevasta rahasta. Oikeus luoda rahaa pitäisi ehdottomasti olla valtiolla, jotta valtio pystyisi investoimaan kansalaisiinsa. Valtion arvokkain pääoma ovat sen kansalaiset, joten rahan arvo pitäisi olla sidottu kansalaisten potentiaaliin. Jokainen yksilö on yhteiskunnalle varmasti arvokkaampi kuin 1000 euroa, vaikkei tekisi palkkatyötä.
Kun kansalaiset voivat hyvin, eikä heidän tarvitse murehtia perustoimeentulostaan, heillä on paremmat mahdollisuudet aktivoida sisäiset voimavaransa. Yksilön arvo on siinä, että pidämme mielemme positiivisesti valveutuneena ja virkeänä, toisin sanoen pidämme yllä energiakenttämme korkeaa värähtelytaajuutta. Se taas vaikuttaa kollektiivisen tietoisuutemme värähtelytaajuuteen. Korkea värähtelytaajuus auttaa ihmisiä näkemään, kuinka rikas isä ja Luoja meillä on. Vetovoiman laki toimittaa meille perintöosuutemme, kun sitä pyydämme.
Videot:
Abraham Hicks: The true earning is in your vibrational balance
Abraham Hicks: The Universe that can make you invincible
Abraham Hicks: How To Use Your Intuition And Be Guided To Abundance